"Richissa, Richissa parka!" kuiskasi hän sen jälkeen kovan mielenliikutuksen valtaamana, "kuinka sydämesi lieneekään kärsinyt … te olette siis Juhanin ja Richissan poika, Herman?"
"Niin olen", vastasi Herman käyden myöskin surulliseksi muistellessaan isäänsä ja äitiänsä ynnä sitä kauheata taistelua, mikä heillä oli elämässä kestettävänä. "Kun isäni läksi matkalle pyhään maahan, jätti hän tämän sormuksen Engelbrektille pyytäen häntä sitä minulle antamaan!"
"Sormus on minun sukuni kalleuksia", jatkoi kreivi, "eikä sitä kukaan siihen kuulumaton voi kantaa surmaansa saamatta, sellainen on tarina. Se on ollut minun kädessäni ja minä annoin sen isällesi kerran, kun hän muutamalla teollaan teki itsensä sukulaisen arvoiseksi, jommoiseksi hän sitä paitsi tuli naidessaan Richissan. Siis olemme mekin sukulaisia, Herman…!"
Voimatta mielenliikutustaan hillitä levitti kreivi kätensä ja painoi
Hermanin rintaansa vasten.
"Ja Hannu kreivi tahtoo koko maailman kuullen sinut sukulaisekseen tunnustaa, sillä sen sinä olet ansainnut", lisäsi kreivi vakaasti.
"Niinpä on teillä siihen erinomainen tilaisuus tänä iltana, kreivi", kähisi Maunu Pentinpoika, joka ei enää voinut hillitä vihaansa sen johdosta, mitä Hannu kreivi hänen silmäinsä edessä oli sanonut ja tehnyt ikään kuin häntä nimenomaan pilkatakseen ja repiäkseen rikki hänen sydämensä aikeet.
Samassa kuului joutuisia askeleita lähestyvän puutarhan puolelta ja kohta tulivatkin Pentti ritari ja herra Kaarlo Knuutinpoika näkyviin.
"Täällähän teidät tapaan, Hannu kreivi", huudahti edellinen yht'äkkiä pysähtyen, kun niin odottamatta näki poikansa ja Hermanin sekä entisen vankinsa yhdessä; mutta hän lisäsi varsin ujostelematta, "nyt ryhdytään parhaillaan tanssimaan luhdinkäytävällä enkä minä hellitä, kreivi, ennen kuin yhdytte juomaan tyttärenne ja poikani kihlajaiskarkelon maljan…"
"Kiitos vaan", vastasi kreivi juhlallisesti, "mutta siitä karkelosta ei koskaan tulle mitään!"
"Mitä sanotte, kreivi", keskeytti ritari äänellä, joka osotti kreivin vastauksen koskeneen kovasti. "Ettehän toki aikone rikkoa juhlallisesti antamaanne lupausta."