[14] Skurun katu on kummallinen luonnonmuodostuma vajaan peninkulman päässä Eksjön kaupungista ja on rajana Hultin pitäjässä sijaitsevan Paslemålentilan tiluksien ja Ekesjön pitäjään kuuluvan Bjässarpin kylän välillä. Kaduksi sanotaan tavatonta vuorenhalkeamaa, joka on kuin pitkä ja leveä tie. Se on 64 kyynärää syvä ja 10 kyynärää leveä. Kadun päällä riippuu iso kivilohkare, jota sanotaan "Skurun hatuksi", ja vieressä on iso "Sakaristoksi" sanottu aukko, jossa pakanain muinoin sanotaan uhranneen. Skurun katu on kuvattuna Dahlbergin teoksessa: "Svecia Antiqua et Hodierna."
[15] Oppenstenin linna oli kalliolla, jonka nimi nykyään on "Husberget" Asarpin pitäjässä. Se oli C.G. Styffen mukaan (Skand. under medelt., s. 104, 105) nuorenpuolinen linna ja luultavasti rakennettu vuosien 1362 ja 1367 välillä. Muutamalla linnan alustaan kuuluneella talolla on vielä nimenä "Ladugården." Voudin nimi oli Marten Grabow, josta Riimikronikka on tehnyt "Martti Gråbon."
[16] Riddarholman.
[17] Säkeet: "Niin käv' hänen j.n.e." on otettu runosta Solsången (kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist., I, s. 288 ja seur.); samoin kirjan lopulla olevat.
[18] Olen keksinyt.
[19] Norrmalmin ja Klaaran luostarin kuvaus on otettu G. Nordbergin teoksesta "S:t Clarae minne."
[20] Sen oli, samoin kuin molemmat mainitut luostaritkin, perustanut kuningas Maunu Latolukko, kartanomaalle, jonka hän oli vaihtamalla hankkinut arkkipiispa Maunulta ja Upsalan tuomiokirkolta 1286. Se sijaitsi melkein nykyisen Johanneksen kirkon paikalla.
[21] Perintövaltakuntaa koskeva kirje. Eerikki kuninkaan tyytymättömyyttä arkkipiispa Olaviin lisäsi vielä tämän paaville tekemä väite, ett'ei muka Eerikki kuningas ollut perintökuningas, vaan ainoastaan vaalikuningas Ruotsissa. Sekä tämän että tuon riidanalaisen arkkipiispan vaalin johdosta se kuningas Lundin arkkipiispalla ynnä muutamalla tanskalaisella ja norjalaisella piispalla yhdessä Vexiön Niilo piispan, Skaran Sigge piispan ja Strängnäsin Tuomas piispan kanssa laaditti ja allekirjoitutti kirjeen, jossa nämä todistivat, että hänet sekä syntymä- että perimäoikeuden nojalla oli valittu noiden kolmen valtakunnan kuninkaaksi. Köpenhaminasta palattuaan nuo ruotsalaiset piispat laativat elokuun 4 p:nä 1433 kirjelmän, jossa he selittivät kuninkaan pakottamina — propter graves minas ejusdem regis nobis illatas, vi et metu ducti — kirjoittaneensa yllämainitun kirjeen. (Hadorph, Rimkrönikan, s. 71; tekijän Ber. ur Sv. Hist., II, s. 77 ja 109). Tällä kirjelmällä oli sellainen vaikutus Roomassa, että se tekee käännekohdan tuon pitkän, kuninkaan ja arkkipiispa Olavin välisen, riidan historiassa.
[22] Monessa vanhassa luostarissa ja linnassa löytyy taruja maanalaisista käytävistä ja Tukholmassa kerrotaan maanalaisen käytävän kulkeneen Fransiskaani-nunnien luostarista Norrmalmilta Fransiskaani-munkkien luostariin Riddarholmaan Mälarin alitse. Samate kertoo taru maanalaisen käytävän kulkeneen Strängnäsin tuomiokirkosta tai piispantalosta Mälarissa olevaan Tynnelsöhön.
[23] Kaksi näitä on vielä tallella: verovapauskirja "Gulstadin Lassille" ja kirje Tjällmon ja Kristbergin pitäjille Itägötinmaassa. Viimemainitusta katso tekijän kertomuksia Ruotsin historiasta, osa V, sivut 133 ja 184 sekä heti sisällysluettelon jälkeen seuraavaa oikaisua sivuun 133.