"Niin onkin, elämästä ja kuolemasta onkin puhe, Melcher vanhus."
Ja hän kertoi peittelemättä rakkautensa lyhyen tarinan pelastumisestaan Jetturnilla aina siihen iltaan saakka, jona Borganäsin vouti linnassa lausui nuo kauheat sanat, jotka siitä lähtien kuin hornanlinnut olivat pitäneet käheätä kirkunaansa hänen korvissaan.
"Herman täytyy pelastaa", niin hän päätti, "älyättehän kai, Melcher ukko, hänet täytyy pelastaa…"
"Niin, niin, hänet täytyy pelastaa, sellainen on isäntänikin, isänne nimenomainen käsky, mutta … mutta siinä vaan on pula, miten se on tehtävä. Yksi keino olisi Juhanin itsensä vangitseminen, mutta…"
"Sitä minäkin ajattelen … vouti täytyy meidän saada vangiksemme."
"Ja kuinka luulette sen käyvän päinsä?" kysyi ukko hymyillen, "ette muista, että mies on kavala kuin kettu ja mahdoton saada käsiinsä juuri sen miehen hengen tähden, joka hänellä on vallassaan."
"Viekkaudella", vastasi Agnes.
"Viekkaudellako?"
"Pyydämme häntä puheillemme minun nimessäni, lupaammepa hänelle myöntösananikin … ja kun hän tulee, niin hän tapaa teidät ja isäni palvelijat ja te tuotte hänet tänne torniin. Husaby olkoon yhtymäpaikkanamme."
Ukko hiveli partaansa ja hänen silmänsä tuijottivat liedellä roihuavaan tuleen.