Nyt alkoi kuulua liikettä linnantuvasta ja ikkunoihin ilmestyi tuon tuostakin joku puolihumalainen naama, mutta vetäytyi äkisti takaisin jousimiehet nähtyään. Erkin kehotuksesta huusi nyt taas vouti tuon vieraskielisen nimen ja muutamien silmänräpäyksien perästä kuului käsi sisältäpäin tarttuvan ovenlukkoon.
"Heittäkää ulos avaimet ikkunasta!" huusi Erkki. "Olette kaikki
Engelbrektin vankeja!"
Vihaäänistä hälinää kuului huoneen sisältä, mutta vouti käski uudelleen Erkin kehotuksesta heittämään avaimet ulos ikkunasta. Vanginvartija ja muut sisällä olevat palvelijat eivät kuitenkaan näyttäneet tahtovan totella käskyä. Avaimien heittämisen sijaan kuului voimakas ryntäys ovea vasten, selvästi särkemisen tarkoituksessa. Yritys jäi kuitenkin onnistumatta.
"Kuulkaa minua, miehet", huusi Erkki silloin oven lävitse, "jollei tornin ja vankilan avaimia heti heitetä ulos, niin kuin vouti on käskenyt, niin kohta näette hänet tapettavan tähän silmäinne eteen ettekä voi sormeannekaan liikuttaa häntä pelastaaksenne."
Sisälläolijat vaikenivat ja taaskin kului hetkinen.
Erkiltä alkoi kärsivällisyys loppua ja hän kääntyi Juhani Waleen.
"Hanki paikalla, vouti, meille avaimet, nyt on henkesi täpärällä. Torni revitään maahan yksin kivin, eivät mitkään kahleet ole niin vahvat, ett'ei niitä sahaamalla poikki saada, ei mikään voi nyt enää Hermanin pelastamista estää. Lyhennät vaan omaa aikaasi, jollet saa palvelijoitasi tottelemaan."
Ja hän käänsi miekankärjen Juhani Walen rintaa kohti.
Tämän kasvot kävivät lyijynkarvaisiksi, mutta hän uudisti käskynsä avaimien heittämisestä ja Maunukin huusi sisäänteljetyille palvelijoille, ett'eivät turhanpäiten pahentaisi voutinsa, hänen ja omaa kohtaloansa.
Kun palvelijat sittenkin vielä siekailivat, niin Erkki huusi niin kovaa, että se kuului yli linnantuvassa taas alkavan hälinänkin.