Erkin viittauksesta riensi muutamia lujakouraisia renkejä sisään ja he ympäröivät voudin ja hänen palvelijansa sekä väänsivät miekan jälkimmäisen kädestä. Vangittujen kädet sidottiin selän taakse, mutta rengit asettuivat sentäänkin paljastetuin miekoin heidän ympärillensä.
"Sinä olet vierasta väkeä", sanoi Erkki sanantuojalle, joka ihmetellen oli katsellut, mitä oli tehty, eikä ollut salannut ilmeistä mielihyväänsä, "kasvojesi ilmeestä päättäen olet pikemmin ystävämme kuin vihollisemme."
"Minä olen Melcher Gjordinpojan palvelija Vesteråsista", vastasi tämä, "ja jolleivät tietoni petä, niin minun lähettitoimeni koski samaa asiaa, jonka sinä nyt näyt ottaneen toimittaaksesi."
"Hyvä, saat sitten jäädä tänne, jos sinua haluttaa, taikka jos mieluummin tahdot, niin mene matkoihisi isäntäsi luokse ja sano hänelle mitä on tapahtunut. Ja nyt siekailematta toimeen." Erkki kääntyi näitä sanoja sanoessaan taas Juhani Waleen, "sinun tulee nyt viedä meidät torniin, vouti, ja sinun täytyy päästää Herman Berman kahleista."
Italialaisen mustat silmät välähtivät ja vaikea on sanoa, eiköpä vaan ilosta. Varmaankin virisi hänen älykkääseen päähänsä joku pelastumisen ajatus, joka, jos kohta sillä hetkellä näyttikin mahdottomalta, kuitenkin esti mieltä kokonaan masentumasta. Hän toivoi voivansa käyttää hyväkseen jotakin hetkeä, jolloin hänen vihollisensa eivät olisi kylliksi varoillaan. Vastustelematta antoi hän viedä itsensä luhdinkäytävälle ja luhdinportaita alas.
Erkki kulki edellä ja häntä lähinnä vangit tanakkoine vartijoineen ja sitten tulivat toiset rengit ja vieras palvelija. Heidän jouduttuansa linnantuvan edustalle Erkki pysähtyi. Iso ulko-ovi oli salvattu rautakangella, jonka päät oli taivutettu ja pistetty kahteen vahvaan rautarenkaaseen, jotka olivat muurissa kahden puolen ovea nähtävästi tulisoihtujen kiinnittämistä varten juhlatilaisuuksissa. Kaikki oli Erkki edeltäpäin mitannut ja valmistanut ja sattumakin näytti tahtoneen häntä suosia yli ennakko-laskujenkin. Jokaisen neljän pienen ikkunan edessä, jotka olivat linnantuvan seinissä, seisoi neljä renkiä nuoli viritetyllä jousella. Mutta vielä ei kuulunut mitään tuvasta; edellisen illan perinpohjainen kestitys sen teki.
"Jos tornin avaimet ovat täällä sisällä", sanoi Erkki voudille, "niin huuda ulos vanginvartijasi, että hän antaa ne minulle!"
Ja estelemättä huusi Juhani Wale nimen, joka kuului ulkomaalaiselta. Se kummastutti jonkun verran sekä Erkkiä että toisia, mutta se ei vaikuttanut muuta, kuin että he vieläkin valppaammin valvoivat kaikkia vankien liikkeitä.
Mitään vastausta ei kuulunut sisältä, jonka tähden Erkki lyhyen miekkansa kahvalla muutamia kertoja voimakkaasti jymähytti ovelle, niin että koko linna kajahteli. Vieras palvelija lähestyi sillä välin Erkkiä ja kuiskasi hänelle jotakin korvaan. Erkki viittasi luoksensa muutaman rengeistä ja sanoi hänelle:
"Porttiholvi!" Sen jälkeen renki poistui ja vieras palvelija seurasi häntä.