"Oletko järjiltäsi, poika?" huusi vouti. "Pääset itse isällesi seuraksi torniin…"
"Sitäpä varten juuri olenkin tänne tullut", sanoi vastaten poika kokonaan saattaen voudin ja molemmat toiset miehet hämilleen järkähtämättömällä levollisuudellaan ja sillä kamalalla uskaliaisuudella, joka ilmeni hänen katseestaan ja koko hänen varmasta ryhdistään.
"Mutta toinenkin tarvitsee seuraa", jatkoi hän vastausta odottamatta ja ikään kuin noituen voudin ja pitkän Maunun paikoilleen, "Herman Berman, vouti, jota pidät vangittuna ja jonka tänään aiot murhata…"
"Mieletön, mitä uskallatkaan sanoa…?"
"Minä uskallan kysyä sinulta, Juhani Wale, mitä sanoisit, jos sinulle ilmoittaisin viimeisen hetkesi nyt tulleen…"
"Potkaise ulos tuo koira, Maunu", huusi vouti, "ja pidä huoli siitä että häntä aika tavalla kuritetaan. Sitten hän odotelkoon aikaansa tornissa, koskapa sanoo sitä haluavansa."
"Seis, vouti, eläkä sinä, pyövelinpalvelija, liikahda paikaltasi… Te olette molemmat minun vallassani, ei mikään voi teitä pelastaa, viimeinen hetkesi on tullut, Juhani Wale, lankea polvillesi ja rukoile, jos voit, rukoile kaikkivaltiaalta armoa ja anteeksiantamusta, sinä katala salamurhaaja ja naistenryöstäjä, ja sinä, Maunu … sinä saat ruveta herrasi seuralaiseksi."
Vouti kalpeni näistä sanoista, sillä ne lausuttiin äänellä, mikä ei ollenkaan jättänyt sijaa sille luulolle, että ne olivat tuulesta temmatut. Hän seisoi paikallaan ja tuijotti raivoisan epätoivoisena nuorukaiseen. Maunu taas, joka oli siirtynyt syrjään, syöksyi paljastetuin miekoin tuota mahtavaa tuomaria vastaan. Mutta miekka oli rahissut tupesta vedettäessä ja samassa silmänräpäyksessä löi Erkki käsiänsä yhteen. Ovi lensi auki ja sen ulkopuolelta näkyi joukko hyvin varustettuja, kookkaita ja voimakkaita talonpoikaisrenkejä, jotka seisoivat siinä pää pään vieressä.
Maunu malttoi mielensä ja käsi miekkoineen painui hänen sivulleen.
"Nyt näette", jatkoi Erkki, "mitä mahdollisuutta teillä on päästä pakoon. Tosin luulin, että tämä olisi käynyt paremmin ilman näin useita näkijöitä, mutta käyköön niin kuin tahdotte…"