"Hm! Hyvin tiedän, että se mies tuomitsee minua väärin", sanoi Engelbrekt, "mutta enpä luullut, että hän sentään teoissaan osottautuu ystäväkseni."
"Ja kuitenkin hän on tehnyt sinulle enemmänkin kuin ystäväntyön!"
Engelbrektin suu vetäytyi surunvoittoiseen hymyyn.
"Jumala häntä siitä siunatkoon! — Kenties ojennamme vielä kerran toisillemme kätemme ja ystävyksinä puhuttelemme toisiamme, ennen kuin tuolla ylhäällä yhdymme!"
Munkki kertoi nyt, miten Belgsting oli esiytynyt edellisenä vuonna metsässä pidetyssä kokouksessa, ja miten hän arvoisuudellaan oli saanut talonpoikain malttamattoman päätöksen ehkäistyksi.
"Ja että sait asiasi niin hyvin toimeen kuninkaan luona ensi kertaa siellä käydessäsi, sekin on sen miehen työtä", lisäsi hän laskien ratsastimet Brandin kaulalle ja seuraten Engelbrektiä veräjästä puiden alle. Brand kuului kohta sen jälkeen hirnahtelevan kartanolla.
"Kai muistat, Engelbrekt", jatkoi munkki heidän päästyänsä vihtakoivun alle, jossa Herman kerran haaveillen istui, kun Agnes ja Juhani Wale yht'äkkiä ilmestyivät hänen eteensä, "kai muistat, mitä vaikeuksia oli sinua odottamassa, kun täältä ensi kertaa viime vuonna matkalle läksit. Jösse Eerikinpojalla oli väkeä liikkeellä sinua kiinni ottamassa ja kirjurinsa hän lähetti samana iltana, jona Hermania onnettomuus kohtasi, kuninkaan puheille sinua ennen. Kaiken tämän minä sain tietää enkä tiennyt muuta neuvoa kuin koettaa saada Belgsting käsiini. Minä läksin täältä, niin pian kuin sain varman tiedon kirjurin lähdöstä, minä ajoin hevosen hengiltä sinun puolestasi. Ornäsissä sain Brandin, jota kuten tiesin, Herman ei enää tarvinnut. Brand vei minut nopeasti ja varmasti matkani päämäärään."
"Ja se oli Belgsting?"
"Niin oli, ja tuskin hän oli saanut kuulla, mistä oli puhe, ennen kuin oli valmis panemaan kaikki alttiiksi sinun hyväksesi ja sen asian, jolle tahdot itsesi pyhittää. Annoin hänelle Brandin; hän tarvitsi voimakkaan ja kestävän hevosen, ja minä tiedän kyllä, mistä Brand käypi. Hän saavutti Salan läheisyydessä takaa ajettavansa ja vei hänet, päivällä leväten ja yöllä matkaansa jatkaen, Tukholmaan, jossa hän pani tuon pienen kirjurin lukkojen ja telkien taakse jonkun ystävänsä taloon…"
"Ah … Gellinkin taloon. Minä näin Brandin sen edustalla samana aamuna, jona läksin purjehtimaan!"