"Kirje, poika", kysyi hän, "kuka antoi sinulle kirjeen?"
Mutta ennenkuin poika ehti vastata tähän kysymykseen ja rikkaan Laurin näyttäessä olevan mitä hirveimpäin sisäisten tuskien kalvettavana, tarttui, Pekka Pietarinpoika kapteenin käteen ja veti hänet syrjään, sanoen samassa sisarensa pojalle:
"Siitä saat olla aivan huoletta, Pekka… nyt ei isälläsi ole enää mitään vaaraa!"
Tuntien lankonsa yhtä hyvin kuin kuolevan muukalaisenkin näki hän asian selvemmin kuin kukaan läsnäolijoista, ja hän sanoi hiljaa kapteenille:
"Vaikkei lankoni olisikaan kirjottanut kirjettä, niin olen varma siitä, että hänellä on ollut hyvä osansa juonessa, eikä varmaan olisi pienempi osa lunnaista, jos kaikki olisi käynyt hänen laskujensa mukaan, jäänyt hänen kukkaroonsa… Mutta jos tahdotte seurata neuvoani, kapteeni, niin antakaa tämän asian raueta. Kovempaa rangaistusta ei laki voi tälle kurjalle tuomita kuin sen, että hänen nyt vapautuakseen on täytynyt luvata jakaa siskoni kanssa koko väärin saatu omaisuutensa…"
Kapteeni näytti harkitsevan itsekseen hetkisen, mutta hyväksyi sitte saamansa neuvon, ja Pekka Pietarinpoika lisäsi:
"Luvatkaa vain minulle, kapteeni, valvoa, että lupaus tulee täytäntöön!"
"Sen lupaan!" vastasi kapteeni.
Silloin syleili Pekka Pietarinpoika vielä kerran sisartaan, puristi mökinmiehen kättä ja suuteli sisarenpoikaansa otsalle, ja niin oli hän valmis lähtemään voudin mukaan.
* * * * *