"Herätätte uteliaisuuteni, Gert! Tuo sana kuului…?"
"Neitsyen tahto määrää kaiken, sanoi mestari Lauri … ja niin se on, ja hän on vapaasta tahdostaan valitseva luostarin."
"Se lupaus kuuluu suurelta", sanoi priori epäröiden. "Oletteko saanut aivan yliluonnolliset voimat täällä vankeudessa, Gert?"
"Mitä ei voi taittaa, sen voi taivuttaa, nähkääs, hurskas veli, ja työ on alettu, ja sen alku lupaa parasta. Olen puhutellut neitsyttä ja saavuttanut hänen säälinsä, ja pian saavutan täydelleen hänen luottamuksensa. Hän tarjoaa minulle vapauden, mutta minä en ota sitä vastaan."
"Ette ota vastaan vapautta?" huudahti priori hämmästyneenä.
"En, sillä senhän saan teidän kauttanne, ja silloin on neitsyt omasta tahdostaan seuraava vanhaa ystäväänsä turvapaikkaansa luostariin."
"Mutta pyhimysten nimessä, kuinka luulette tämän tapahtuvan?"
"Kuulkaa tarkoin, tahdon sanoa teille sen … kun nyt tulette Tukholmaan, on teidän … mutta minun täytyy esittää asia järjestyksessään. Neitsyt on vankina täällä, kuten minäkin, ja meidän vapautemme riippuu siitä, milloin mestari Lauri, kuninkaan kansleri, katsoo hyväksi meidät vapauttaa. Sen kuulin rouva Kristinan sanovan neitsyelle jonakin ensi päivänä heidän tänne tultuaan, kun he olivat huvikävelyllä ikkunani edustalla. Neitsyen täytyy olla kätkössä kuninkaan tähden, sillä mestari Lauri tahtoo suullisesti puhutella mestari Olavia, ennenkuin tämä asia saadaan ilmaista kuninkaalle, ja sentähden täytyy minunkin olla kateissa. Niin hyvin rouva Kristina kuin neitsytkin tiesi, että istuin vankina täällä Hörningsholmassa, sillä rouva Kristina vastasi erääseen kysymykseen, jonka neitsyt teki, luvanneensa mestari Laurille, että istuisin täällä kunnes tulee kirje häneltä ja silloin neitsytkin matkustaisi rouva Kristinan mukana Tukholmaan… Voitte nyt arvostella varovaisuuttani ja uutteruuttani kirkon hyväksi … olisin voinut kirjottaa herralleni piispalle, ja hän olisi piankin avannut vankilani, mutta pidin parempana sietää tämän voidakseni viedä suunnitelmani perille, ja niin kirjotin teille…"
"Tunnustan, etten luullut teitä niin tarmokkaaksi ja syvämietteiseksi,
Gert!"
"Mutta Herra on heikoissa väkevä … nyt kuitenkin käsitätte, kuinka se on tapahtuva."