"Soo-o … hän arvelee siis saaneensa tarpeeksi tästä maailmasta?"
"Mitä hän miettinee tulee kait aikanaan näkyviin. Monet sanovat, että hän on sieluna arkkipiispan kaikissa neuvotteluissa, ja hänen aatoksensa lienee sekin uusi laitos siellä Almarestäkissä. Jos olen oikein tarkannut sitä miestä, niin on hän äidinisäänsäkin viekkaampi ja yhtä taipumaton ja jäykkä luonteeltaan kuin hänen omat isänpuoleiset sukulaisensa. Hänen isänsä, Pentti-herra, lienee määrätty arkkipiispan ja kahden muun kanssa ohjaamaan valtakuntaa, kun kuningas lähtee maasta pois…"
"Onhan sekin taas uutinen!" lausui Kaarlo.
"On, ja koskee hyvin paljon teitä, koska te olette Ruotsin drotsi ja siis itseoikeutettu valtakunnan haltijaksi kuninkaan poissa ollessa."
"Keitä ne kaksi muuta ovat?" kysyi Kaarlo, rupeamatta selvittämään omaa suhdettaan tähän tärkeään asiaan, "enpä ihmettelisi, vaikka niiksi olisi valittu kaksi saksalaista!"
"Miehestä mieheen kerrotaan hovissa, että herra Erengisle Niilonpoika on toinen ja Maunu Gren toinen."
"Erengisle Niilonpoikako!" huudahti Kaarlo kummastuneena. "Erengisleä olen luullut uskollisimpiini kuuluvaksi! Onko hän hierautunut niin kuninkaan armoihin ja ruvennut pahinten vihamiesteni seuraan!"
"Ehkeivät tietoni ole varmoja, ehkä on erehdytty, mutta niin kerrotaan. Olen pitänyt tarpeellisena kertoa tämän kaiken tilan selvitykseksi teille. Varmaan on toinenkin höyhen teistä nykitty, ennenkuin pääsette kuninkaan hovista lentämään."
"Tiedättekö mitä läänityksiä kuningas nyt aikoo minulta vaatia?"
"En, sitä en tiedä, mutta olkaa varuillanne, teillä ei ole kuninkaan hovissa monta ystävää, ja kuningas on liukaskielinen kuten hänen oikea kätensä, Albrekt Mörerkin. Olkaa varma ettei Rolf-kuningasta ja hänen sotureitaan vastaan oltu enemmän ansoja viritetty, kuin täällä nyt on niitä teidän varallenne…"