"Se vanha merimies", vastasi haukkamestari Brodden sijasta, "hän, joka pelastikin hänet silloin taistelun jälkeen…"
"Oletko sinä puhutellut häntä?"
"Olen … hän auttoi kalastajaa ja minua tuomaan veljenpoikaani tänne … hän on ollut täällä tänä päivänä panemassa uusia voiteita haavoille."
"Hyvä … sitten olen tyyni, mutta jos marski sallii minun ottaa hänetkin mukaani matkalle, niin pitää sinunkin tulla…"
Äkkinäinen peljästys kuvastui Brodden silmiin, kun marskin nimeä mainittiin. Niilo, joka luuli ymmärtävänsä syyn, kiiruhti lisäämään:
"Älä pelkää, Brodde … sinä olet toiminut, kuten urhean miehen tulee, minä olisin tehnyt aivan samoin, ja sinusta tulee yksi marskin päällysmiehiä, siitä vastaan… Pysy vaan tyynenä, niin haavasi pian paranevat."
Tyytyväisyyden kajastus ilmestyi Brodden silmiin. Niilo kumartui hänen ylitseen laskien toisen kätensä hänen olkapäälleen.
"Rehellinen kiitos siitä taistelusta, Brodde, rehellinen kiitos!"
Brodde sulki silmänsä, ikäänkuin nämä sanat olisivat liian häikäisevästi valaisseet hänen sieluaan.
"Kiitos!" mutisi hän, "kiitos, herra Niilo."