"Älä puhu!" sanoi Niilo, "älä puhu; kun ensi kerran tapaamme, voimme puhua sitä enemmän."
Mutta Brodde ei totellut. Hän tointui äskeisestä liikutuksestaan ja teki liikkeen ikäänkuin kohottaakseen toista kättään, mikä taasen sai vanhan haukkamestarin suuresti kauhistumaan. Yrttimies, joksi hän kutsui Brodden hoitajaa, oli ankarimmasti kieltänyt Broddea hiukkaakaan liikahtamasta, ei kättä eikä jalkaa saanut vaivata, eikä edes puhua. Mutta nyt ei Broddea voitu pidättää.
"Luulin", sanoi hän, "että tämä päivä olisi viimeiseni, mutta hyvä Jumala on suonut minun nähdä teidät, herra Niilo, ainoan jota sydämeni on ikävöinyt tässä elämässä, ainoan, jonka edestä henkenikin uhraisin…"
Hän vaikeni ja kokosi voimiaan. Mutta ajatus, joka nyt kohosi hänen sieluunsa, väräji sen herkimmällä kielellä.
"Kuolen tyytyväisenä", sanoi hän kyyneleet silmissä, "kuolen tyytyväisenä, kuultuani omasta suustanne, että pidätte minusta ettekä minua halveksu, vaikka olenkin ollut vitaliveljenä … se oli perintö isältäni… Jos minun nyt pitää lähteä sitä suurta merta purjehtimaan, niin lähden riemuiten … odottamaan teitä, herra Niilo, kun teidän hetkenne lyö, palvellakseni teitä siellä valon maassa, kuten korkein toivoni tässä elämässä on ollut päästä teidän mieheksenne!"
"Ei, ei, Brodde", huudahti Niilo liikutettuna laskien kätensä sairaan suulle, "sinun pitää elää, usko minua, sinä tulet terveeksi taas, ja me taistelemme kauan yhdessä pahan valtaa vastaan maailmassa… Ajattele sitä, ja muista, että minä rukoilen Jumalaa ja kaikkia pyhimyksiä antamaan sinulle terveyttä!"
Taaskin vaipuivat Brodden silmät kiinni. Tuli hetkisen hiljaisuus tupaan, ja ulkoa kuului hevosten hirnuntaa ja joidenkuiden henkilöiden keskustelua. Niilo katseli läpitunkevasti rakkaan sairaan kalpeita kasvoja, senverran kuin niitä oli näkyvissä. Sitten hän kääntyi ukolta kyselemään yrttimiehestä. Ukko kertoi kaiken, mitä tiesi hänestä, mutta Brodde antoi tärkeimmän tiedon.
"Se on sama mies", sanoi hän, "joka oli Hirvellä perämiehenä!"
Tämä tyynnytti Niiloa melkoisesti, eikä hän enää tahtonut Broddea mukaansa. Mutta hän rupesi miettimään, miten saisi marskilta tälle miehelle luvan jäädä Penningebyhyn, kunnes Brodden terveys ja voimat tulisivat entiselleen. Tätä oli kuitenkin vaikea toimeen panna, kun oli jo niin myöhäinen, että marskia oli mahdoton tavata. Tätä ajatusta hän yhä hautoi ottaessaan Broddelta ja haukkamestarilta jäähyväisiä.
Onni näytti kuitenkin tahtovan kerrankin hymyillä Niilolle tänä päivänä.