"Ei", vastasi Brodde hyvin välinpitämättömän näköisenä, "siihen ei minulla ole halua. Mieluummin jään nykyisen herrasi luokse. Hän on kyllä tuima ritari, mutta hänen väellään on hyvät päivät."
"Mitä turhia", keskeytti Sigge, "olet sinä niin monta vuotta hänen palveluksessaan kuin minä olen ollut, niin sanot varmaankin silloin jo toisin… Enpä usko, että siitäkään päivästä tulee sen erinomaisempaa, jona saat Taavetti herran asemasta olla isäntänä täällä, ha-ha-haa."
"Hyvää olutta te ainakin silloin saatte, siitä voit olla varma!"
"Silloin on siis katsottava, että hänen armonsa, arkkipiispan, kellari on hyvin varustettuna sitä varten!"
"Arkkipiispan!… Miksi et sano Taavetti herran?"
"Koskapa pidot luullakseni tulevat pidettäväksi täällä Almarestäkessä."
"Ei, ei, veli Sigge … täällä arkkipiispan linnassa on paras varoa sormiaan, itse muuritkin voivat ne polttaa… Ei, minä tahdon olla ainoastaan Taavetti herran kanssa tekemisissä."
"Hyvä on, Haukka … luulenpa, että tekisin samoin kuin sinäkin. Ekolsund on joka tapauksessa iloisemman näköinen kuin tämä synkkä, kolkko linna!"
"Tuntuu myöskin paljon sopivammalta saapua ratsastaen paikalle ja ottaa isännyyden heti käsiinsä. Kun sitten puhalletaan torveen ja minä huudan: hei, aseveljet! … niin tahdonpa silloin nähdä, miltä Taavetti herra näyttää."
Ikäänkuin antaakseen pontta tälle kuvaukselle, kuului samassa torventörähdys pihalta. Molemmat miehet hätkähtivät kumpikin yhtä hämmästyneenä siitä sattumuksesta, joka ikäänkuin antoi Haukan sanoille todellisuuden leiman. Molemmat he myöskin tulivat uteliaiksi, mitä tietoja ne mahtoivatkaan olla, joita näin myöhään linnaan tuotiin. Ja he nousivat istuimiltaan ylös ja riensivät ulos.