"Kaniikin pulloako tarkoitat?… Kyllä se on meillä ja myös Hollinger on valmis lauluineen, niin että niihin nähden ei sinun ollenkaan tarvitse olla huolissasi… Mutta minä olen alkanut epäillä, olemmeko me edes osuneet oikealle tielle… Mitäs sitten tehdään, ellei Niilo herraa olisikaan Ekolsundissa!"
"Sitä samaa olen itsekin usein ajatellut, Erkki, mutta missä hän sitten lieneekin, niin on ritarin näytettävä meille sinne tie…"
"Kautta Jumalan kalliin veren, Brodde, minä pelkään, että sinä viivyttelet liian kauan… Jos niin on, kuin sinä sanot, niin miksi sitten et kiirehdi. Miksi emme jo tänä yönä mene ritarin luo ja pakota häntä miekka kädessä toimimaan, niinkuin ritarin toimia tulee?"
"Sentähden", vastasi Brodde, "että meidän vaikeutemme sen kautta vain suurenisivat, ilman että me siltä pääsisimme sen lähemmäksi päämääräämme. Me saisimme kyllä tietää hänen vankiluolansa, mutta siinä olisikin kaikki, sillä ennenkuin me ehtisimme ulkopuolelle Stäken linnaa, olisimme me jo molemmat Taavetti herran vankeja. Ja silloin riippuisimme me varmaan jo ennen auringon laskua hirsipuussa muurin ulkopuolella. Kuinka silloin Niilo herran kävisi, on helppo arvata. Mutta se on minua surettanut ja pysyy minulle arvoituksena, miksi ei Taavetti herra ole antanut kuljettaa Niilo ritaria tänne linnaan. Olen ollut aivan varma siitä, että niin tapahtuisi. Olen näet antanut hänen uskotun palvelijansa ymmärtää, että aion viettää Ekolsundissa 'herranpäiväni', niinkuin Taavetti herra ja hänen palvelijansa tätä päivää nimittävät, jota minä odotan suuremmalla jännityksellä kuin oman henkeni pelastamista. Nyt ei kuitenkaan enää ole asiain näin ollen mitään muuta keinoa, kuin panna mitä pikemmin tuumamme toimeen. Ellei Niilo herraa ole Ekolsundissa, niin riippuu se silloin kokonaan Jumalasta ja hänen pyhimyksistään, voimmeko pelastaa häntä vai ei. Sillä Taavetti herra on yhtä viekas ja kavala kuin hän on pelkoinen…! Kuitenkin olen vannonut valan ja aion myöskin pitää sen… Hänen henkensä ei ole minkään arvoinen, ellei hän päästä Niilo herraa vapauteen."
Erkki ei puhunut mitään. Hän huomasi aivan liiankin hyvin, että Brodde oli oikeassa.
"Onko sinulla muuten mitään tietoja Penningebystä?" kysyi tämä.
"Ei!" oli Erkin vastaus. "Mutta vihreä ritari oleskelee yhä edelleenkin tuvassa Ekolsundia vastapäätä!"
"Ja te ette ole hänelle puhuneet mitään?"
"Ei mitään?"
"Mitä tuolla omituisella miehellä mielessä lie, sen voivat ainoastaan pyhimykset tietää… Mutta pitäkää tarkoin silmällä häntä, sinä ja Hollinger! Kautta Jumalan kalliin veren, hän voisi saattaa kaikki meidän puuhamme turhiksi…"