"Haukka on oikeassa!" virkkoi Sigge. "Teidän täytyy pysyä sanassanne, Taavetti herra. Se on minun ja kaikkien rehellisten miesten mielipide ja oikeimmin teette te myöntymällä Haukan vaatimukseen."
Taavetti herra seisoi siinä synkkänä ja uhkaavana ja hetkinen kului ennenkuin hän sanaakaan lausui. Kuitenkin teki Siggen puhe häneen heti huomattavan vaikutuksen.
"Niin tapahtukoon sitten, niinkuin itse tahdot, mies!" virkkoi hän vielä vihaa kuohuen ja meni jykein askelin linnanrappusia ylös.
Sigge pysähtyi.
"Tästä voit nyt nähdä, veli hyvä!" sanoi hän puoliääneen Haukalle, "minkälainen Taavetti herra saattaa olla, Odota minua keittiöhuoneessa niin saamme puhella hetkisen. Luulenpa sinun nyt muuttavan mielipiteesi Taavetti herran suhteen."
Ne sanat sanottuaan juoksi hän ylös rappusia ritarin jälkeen.
Mutta Brodde käveli hetkisen aikaa linnanpihalla pitkin muurien vierustaa, vaihtaen siinä ohimennessään muutaman sanan vahtien kanssa. Lopulta suuntasi hän kulkunsa linnan syrjäisimpään osaan, jossa ei mitään vahteja seisonut, koska kallio, jonka päälle muuri oli rakennettu, oli täällä aivan luoksepääsemätön. Täällä pysähtyi hän hetkiseksi ja katseli tutkien ympärilleen.
Kaikkialla vallitsi hiljaisuus ja taivaan peitti paksu pilvikerros, niin ettei voinut nähdä sylen vertaakaan eteensä. Raskaita lumihiutaleita alkoi putoilla ja kaikki osoitti kovan rajuilman tuloa. Myrsky kävi viuhuen yli aavan Upsalantasangon ja pian oli se peittävä linnanmuurit, samoimkuin kaikki tiet ja polutkin, lumen ja kinoksien alle. Mutta tämä ei tehnyt mitään vaikutusta mieheen. Hän otti vain äkisti lumen alta kahden kiven välistä esiin kokoonkäärityn mytyn, joka aukikierrettynä osottautui nuoraportaiksi. Nämät olivat toisesta päästään kiinnitetyt erääseen kiveen paksulla köydellä, joka ulottui aina muurin ylitse, mistä nuoraportaat voi mukavasti laskea maahan. Suurella varovaisuudella teki Brodde tämän kaiken ja yhtä varovasti ryömi hän muurin ylitse kavuten tikkoja myöten kalliolle.
Päästyään alas, pysähtyi hän hetkiseksi paikalleen. Samassa alkoi kallion juurelta kuulua askelten ääniä ja vähän sen jälkeen tuli näkyviin musta varjo, joka suurella vaivalla kiipesi ylös samalle vuorenlonkalle, jossa Brodde seisoi. Tulija oli Erkki, joka täällä vähän väliä yhtyi Brodden kanssa tuumimaan niistä keinoista, joihin kulloinkin oli ryhdyttävä. Samalla hän myös tavallisesti kertoi mitä sillä välin olivat Hollingerin kanssa yhdessä aikaansaaneet. Paikka oli peräti vaarallinen. Mutta Brodde oli jo edeltäpäin arvannut, ettei hän voisi epäluuloja herättämättä poistua linnasta ja sentähden olivat he samana päivänä, jona saivat sen käsiinsä, yhdessä Erkin kanssa valinneet vuorenlonkan yhtymäpaikakseen ja sopineet merkistä. Erkin oli sillä päivän kuluessa ilmoitettava, että hän seuraavana yönä oli yhtymäpaikalla vastassa. Tämä merkki oli täytetty harakka, joka seipääseen sidottuna kiinnitettiin vastaisella rannalla olevaan korkeimpaan puuhun.
"Huomenna, Erkki", sanoi Brodde, kun Erkki seisoi hänen vieressään, "huomenna tai ainakin ylihuomenna olemme me toivoakseni leikkineet tämän leikin loppuun… Onko teillä edes kaikki nyt kunnossa sitä varten?"