"Teidän on heti jätettävä linna meidän haltuumme, Taavetti herra!" vastasi päällysmies. "Muussa tapauksessa on kuningas täällä jo huomenna ja hän on kyllä helposti vetävä teidät tukasta ulos linnastanne."

"Tervehtikää kuningasta ja sanokaa hänelle, että linnaa ei hän saa!" huusi Taavetti herra ja kääntyi harmistuneena takaisin salakammioonsa.

Linnanrappusilla tapasi hän Haukan.

"Nyt olen tehnyt lopullisesti päätöksen", lausui tämä, "huomenna minä tahdon olla herrana Ekolsundissa!"

Taavetti herra astui askeleen taaksepäin ja teki molemmilla käsillään hurjan liikkeen, ikäänkuin olisi hän tahtonut yhdellä voimakkaalla iskulla musertaa tuon rohkean miehen maahan. Koskaan ei tämä olisikaan voinut kirottujen hankkeittensa kanssa tulla sopimattomampaan aikaan, kuin juuri nyt. Ritarista tuntui niinkuin olisi hän ollut yhteydessä vihollisen kanssa ja nyt kävi tämän asioilla. Sillä jommankumman täytyi ritarin nyt menettää joko Stäken linna tai taas vankinsa. Tämä selvisi yhtäkkiä siinä hänelle ja sen vaikutuksesta hyökkäsi hän miestä kohti, huutaen:

"Kavaltaja … ennen heitän oman sydämesi vasten naamaasi, kuin annan sinun hetkeäkään olla herrana Ekolsundissa!"

"Sen voitte te aivan kernaasti minun puolestani tehdä, Taavetti herra!" vastasi mies, eikä piirrekään muuttunut hänen kasvoissaan, ei värähdystäkään huomannut hänen äänessään.

He seisoivat ihan soihdun ääressä, joka paloi linnanporstuassa oven vieressä, niin että he aivan selvään voivat erottaa toistensa kasvonpiirteet. Ja niin kiukuissaan kuin Taavetti herra olikin, ei hän voinut mitenkään olla ajattelematta Siggen sanoja, että Haukka välistä kadotti ymmärryksensä. Se sai hänen hillitsemään itsensä ja samassa tuli Sigge juosten paikalle.

Tämä antoi miehelle viittauksen poistumaan, mutta siitä ollenkaan välittämättä uudisti Haukka vain vaatimuksensa.

"Te voitte kernaasti ottaa henkeni, Taavetti herra", virkkoi hän, "mitä muuta sitten voitattekin sillä, niin kunniaa ette ainakaan voita. Ajatelkaa piispaa, serkkuanne, ja myös muita herroja, jotka kuulivat teidän lupauksenne. — Ajatelkaa myöskin omia miehiänne! Näinä aikoina on mielestäni ennen kaikkia katsottava sitä, että he pysyvät hyvällä mielellä!"