Nyt oli hän vihdoinkin saanut selville, että se oli Ekolsund, jossa Haukka aikoi viettää "herranpäivänsä", niinkuin ritari sitä kutsui, mutta se herätti hänen ihmetystänsä, ettei sitä "herranpäivää" koskaan tullut. Ja samassa saivat epäluulot taas hänessä uutta vauhtia, varsinkin, kun Ekolsundin valitseminen näytti osottavan, ettei se ollut kuningas, jonka hyväksi Haukka toimi. Niin ollen ei voinut olla kukaan muu kysymyksessä kuin tuo vangittu ritari. Taavetti herra mietti jo monta kertaa heittää Haukan vankeuteen voidakseen vapautua levottomuudestaan. Mutta onnettomuudeksi tunsi joka mies linnassa hänen lupauksensa ja odotti vain kaipauksella niitä suuria kemuja, jotka Haukka oli luvannut heille laittaa. Jos sentähden miestä kohtaan olisi jotain ilkeyttä harjoitettu, olisi se epäilemättä heti tullut piispan korviin ja sitä ei Taavetti herra nyt tahtonut.
Sillä välin saapui piispalta tuon tuostakin tietoja linnaan. Kuningas oli viipynyt kolme päivää Linköpingissä ja sieltä sitten samonnut Bråvikin ylitse Nyköpingiin. Se tapahtui lauvantaina 23 päivänä maaliskuuta ja niin nopeasti kulki Kristian senjälkeen eteenpäin, että hän jo maanantai-iltana marssi sisään Tukholmaan. Kuninkaan liikkeiden nopeus vaikutti, että Katillo piispa purki leirinsä Tukholman edustalla ja päästi rahvaan kotiin. Itse suuntasi hän kulkunsa Taalaihin. Tämän tähden oli muutamia päiviä ennen kuninkaan tuloa Tukholmaan vallinnut suuri liike niillä teillä, jotka veivät pohjaan ja länteen kaupungista. Joukko joukon perään samosi tietä pitkin kotiinsa myöskin Stäken linnan ohi. Näitten mukana saapui piispan sanansaattaja Stäkeen. Piispa vetäytyi nyt pohjaan päin, ilmoitti tämä, mutta hän aikoo pian tulla takaisin ja pyysi serkkunsa tarkasti vartioitsemaan Stäken linnaa.
Samana päivänä oli Taavetti herralla pitkä neuvottelu palvelijansa kanssa linnan salakammiossa.
"Kävi miten kävi, Sigge, mutta huomenna täytyy sinun ratsastaa
Ekolsundiin ja tuoda vanki tänne."
"Jumala paratkoon, Taavetti herra", virkkoi mies, "pelkään, että sen nyt jo olisi pitänyt olla tehtynä."
"Mitä nyt, mies … kautta viiden haavan, oletko tullut pelkoiseksi eli mikä on mielesi villinnyt?"
"Te saatte nähdä, eikä sitä kauan tarvitsekaan odottaa että olen oikeassa… Meidät suljetaan ennen pitkää tähän linnaan, niinkuin rotanpyydykseen."
"Sellaista kissaa ei vielä ole syntynyt, joka…"
"Se kissa on Kristian kuningas, herrani!… Ja jos hän kerran on kahdessa päivässä kulkenut matkan Nyköpingistä Tukholmaan ja jos piispa on paennut, niin voitte olla varma siitä, että hän tuossa paikassa on täällä veljenne linnan edustalla!"
Mies oli tuskin vielä ehtinyt sanoa ajatustaan loppuun, ennenkuin jo torventörähdys ulkopuolelta ilmoitti, että joku vieras oli tulossa linnaan. Taavetti herra kiirehti ulos. Siellä seisoi osasto kuninkaan ratsumiehiä linnan edustalla ja niitten päällikkö pyysi saada puhutella linnanhaltijaa. Tämä meni portille ja kysyi, mitä oli tekeillä ja mitä he tahtoivat.