"Saata hänet heti suureen saliin!" sanoi hän.
Sigge meni ja myös ritari alkoi tehdä lähtöä.
"Älä puhu hänelle nyt mitään", lausui hän odottavalle palvelijalle, "minä käyn sitten myöhemmin itse hänen luonaan."
Sen sanottuaan poistui hän huoneesta ja myös palvelija meni toimiinsa.
Suuressa salissa odotti jo vieras asemies, kun Taavetti herra astui sisään. Ritari heitti tutkivan katseen häneen.
"Sinä olet herra Ove Laurinpojan lähetti", kysyi hän.
"Niin, minä tulen Ove herran luota", vastasi mies, "ja vaikka minä itse en ymmärrä sanaakaan siitä tervehdyksestä, joka minun on tuotava teille, niin on minun velvollisuuteni kuitenkin ilmoittaa se."
"Hyvä on mies, luulenpa ymmärtäväni puolinaisenkin laulun sisällön…
Kuinka kuuluu tervehdys?"
"Että kaikki on jo silloin tehtynä, kun minä tuon tämän tervehdykseni teille, Taavetti herra."
"Ha-ha-haa", nauroi ritari, "sen laulun kyllä käsitän ja minä en voi muuta kuin kiittää sinua niin hauskasta tiedonannosta."