"Niin olen!… ja luulen voivani vakuuttaa, että saatte lukea hänet ystäviinne."
"Tunteeko tämä Eerik-herra siis, missä asioissa olette nyt tullut luokseni, Niilo?"
"Luulen saavani vastata tähän, että hän ei sitä tunne, Kaarlo-kuningas, mutta sitävastoin luulen katsoneeni hänen lävitseen!"
"Mitä arvelet siis hänestä?"
"Akselinpoikain ajatukset lentävät korkealle, Kaarlo-kuningas… Elleivät he tähtääkään kruunua, jota te olette kantanut ja vielä tulette kantamaan, niin aikovat he kuitenkin nousta Ruotsin valtakunnan johtajiksi… enempää en tiedä, mutta siitä ymmärrätte, että heidän täytyy olla arkkipiispan vihollisia, yhtä varmaan kuin he ovat Kristian-kuninkaan vihollisia, ja siksi täytyy heidän olla teidän ystäviänne."
"Minun ystäviäni…" matki kuningas, mutta hiljaa ja vapisevalla äänellä.
"Niin, Kaarlo-kuningas, sen sanon… Heidän täytyy olla teidän ystäviänne tai niiksi tulla, sillä päämääräänsä eivät he koskaan muuten saavuta!… Eivätkä he saavuta sitä sittenkään!"
"Kuinka, Niilo… mikseivät he sitä saavuttaisi?"
"Koska teillä on toinen ystävä, joka on heitä mahtavampi!"
"Kuka se ystäväni on?"