Tarkoitusperiään toteuttaakseen rupesi Starbäck pian laajentamaan toimintapiiriään. Hän ryhtyi puuhaamaan Norrköpingiin uutta, vapaamielistä paikallislehteä ja yhtyi senvuoksi erääseen kirjapaino- ja kustannusyhtiöön, nimeltään "Föreningen" (Yhdistys). Uudessa lehdessä ("Norrköpings-kuriren") täytti novelliosaston melkein koko sen ensi vuoden Starbäckin ensimmäinen isompi romaani "Grafvens Son" (Haudan Poika), ja sen ohessa oli artikkeliosastossa taajaan hänen kynästään lähteneitä kirjoituksia.
Euroopassa tapahtui vuosisadan puolivälissä suuremmoisia valtiollisia mullistuksia. Länsivallat Ranska ja Englanti tekivät liiton ja kukistivat Venäjän siihenastisesta valta-asemastaan, ja sittemmin Ranska yksinään masensi Itävallan. Tästä oli seurauksena että Eurooppa vapautui kokonaan siitä painostavasta holhuunalaisuudesta, jossa se oli ollut n.s. Pyhän Allianssin ajoilta asti. Sorretut kansallisuudet heräsivät ja pudistivat kahleitaan. Seurauksena oli kahden uuden suurvallan Italian ja Saksan luominen kansallisuuksien perustuksella. Nämä aatteet levisivät Pohjoismaihinkin. Yhteisskandinaavilaisuuden aate syttyi voimakkaaseen tuleen. Kansallisuus, kansansivistys, kansan asekuntoisuus ja kansanvaltainen maanedustus nousivat päivänkysymyksiksi, Starbäck tuli näiden aatteiden innokkaaksi kannattajaksi. Asekelpoisuutta varten perusti hän kaupunkiinsa tarkkampujayhdistyksen, — tulipa hän itse komppanianpäälliköksikin — joka oli sittemmin innostavana esimerkkinä kaikille tämän aatteen harrastajille. Samana vuonna (1861) lähetti hän myöskin kymmentuhansien painoksessa kuvitetun viikkolehden "Svenska arbetaren" näytenumeron. Sen tarkoituksena oli helppotajuisessa muodossa esittää kansalle asioita tiedon eri aloilta. Avustajiksi hän sai monta aikansa parhaista kynistä, esim. Onkel Adamin ja Pehr Thomassonin.
Yritys näytti onnistuvan. Parin vuoden kuluttua rupesivat siihen astiset tappiot kääntymään tuntuvaksi voitoksi. Menestys ei ollut kuitenkaan pysyväinen. Oli syntynyt toisia samantapaisia yrityksiä. Ehkäpä oli lehden kantakin liian jyrkkä. V. 1865 oli sillä tuskin neljättä osaa tilaajoistaan enää jälellä. Tänä vuonna täytyi Starbäckin ilmoittaa lehtensä lakkaavan, koska sen velat olivat 8000 kruunua omaisuutta suuremmat, ja sitäpaitsi oli S:llä itsellään sieltä samanverta saamisia omista kirjoituksistaan. Pula oli suuri, mutta voima sitäkin suurempi. Starbäck tahtoi vastata kaikista veloista, joihin kirjapaino ja kustannusyhtiö oli hänen yrityksensä kautta joutunut.
Opettajatointaan — nyttemmin Norrköpingin ylemmässä alkeiskoulussa — jatkoi hän entiseen tapaansa. Historian tunnit olivat juhlahetkiä hänen oppilailleen. Siitä hän saavutti julkistakin tunnustusta. Mutta sen ohella osoitti hän hämmästyttävää kirjallista tuottelijaisuutta. Walter Scottin esimerkkiä noudattaen teki hän työtä yöt päivät saadakseen sitoumuksensa suoritetuksi.
V. 1865 rupesi hän jatkamaan vuosi sitä ennen keskeyttämäänsä sarjaa "Berättelser ur Svenska historien", ja seuraavana vuonna julaistiin uniooniajan ensimmäinen osa, joka käsitti 400 sivua. V. 1867 ilmestyi samaa aikakautta käsittelevä historiallinen romaani "Engelbrekt Engelbrektinpoika" novellina eräässä sanomalehdessä. Arvostelut siitä olivat erilaisia. Korkeampi akateeminen kritiikki ei ollut siitä tietävinäänkään. Mutta lukijain runsaus ja yhä uudet painokset todistivat siitä muuta, joka kyllä ilmeni julkisten arvostelujenkin muodossa. Tunnettu kirjailija ja arvostelija Carl Silfverstolpe esim. lausuu siitä seuraavasti: "Tehtyään syviä tutkimuksia isänmaamme historiassa on tekijä osannut esittää eteemme uskollisesti historian itsensä ja samalla luoda nähtäviimme ajan etevimmät miehet, sekä sitäpaitsi taitavasti punoa kertomuksensa yhteyteen rakkauden punaisen langan". Arvostelija tunnustaa, että Starbäckillä "on meillä (Ruotsissa) sangen harvoin tavattava kyky valaista runouden ruusuhohteella historian pyhästöä". Lisäksi lausuu arvostelija toivomuksen, että tekijä edelleenkin käyttäisi kykyään isänmaalliseen historialliseen romaaniin. Starbäck oli jo laajassa mitassa ehtinyt täyttää tämän toivomuksen.
Vuosina 1867 ja 1868 ilmestyi "Kertomusten" kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa — yhteensä yli kolmetoistasataa sivua, käsitellen aikaa Kaarlo Knuutinpojan kruunauksesta Kustaa Waasan kuolemaan asti. Mutta tätäkin aikaa tahtoi hän elävämmin esittää romaanimuodossa. Sitävarten hän kirjoitti tavattoman suurikokoisen romaaninsa "Niilo Bonpoika Sturen" joka sisältää asiallisen jatkon Engelbrekt-romaaniin esittäen aikaa vapaudensankarin kuoleman ja Kaarlo Knuutinpojan kuoleman välillä. Tämä romaani ilmestyi Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningin novellina vv. 1870-71.
Tämä hämmästyttävä uutteruus oli jo tuottamaisillaan palkintonsa. Starbäck oli jo pääsemäisillään taloudellisesta ahdingostaan, kun onnettomuus kohtasi. Liiallinen rasitus oli murtanut väsymättömän työmiehen voimat. Halvauskohtaus v. 1872 teki hänestä yhdellä iskulla raihnaan vanhuksen.
Pian oli hänellä kuitenkin ilo saada suurta tunnustusta elämäntyöstään, sillä hänelle myönnettiin ensiksikin hänen suuriin ansioihinsa nähden koulumiehenä ja kirjailijana suurempi eläke kuin hänelle oikeastaan olisi kuulunut. Ja samalla esitettiin Ruotsin yleisölle "Kehoitus" kokoomaan lehtori Starbäckiä varten rahaston kiitollisuudenosoitukseksi hänen elämäntyöstään. Rahaston korot lankeisivat lehtori Starbäckille ja hänen vaimolleen ja lapsilleen kunnes viimeksi mainitut saavuttaisivat riippumattoman aseman. Senjälkeen niistä muodostettaisiin stipendirahasto Upsalan yliopistoon, jonka korot käytettäisiin apurahoiksi erityistä historiallista harrastusta osoittaneille ylioppilaille. Kehoitus tuotti 28,000 kruunua, mikä kylliksi todistaa kuinka laajalti Starbäckin elämäntyö oli tunnustettu.
Lopuksi sananen tässä päättyvästä romaanisarjasta, joka samalla sisältää Starbäckin arvokkaimmat kirjalliset tuotteet — hänen muut romaaninsa ovat vähäpätöisempiä.
Jos tarkastamme yksistään niitten n.s. taiteellista, runollista arvoa, niin on myönnettävä, että niistä kylläkin voi yhtä ja toista puuttua. Mutta sellaiseen arvosteluun ryhtyminen onkin näihin romaaneihin nähden jo semmoisenaan harha-askel. Niitä ei ole ensinkään siltä kannalta arvosteltava, syystä että ne ovat syntyneet aivan toisista motiiveista ja toisia tarkoituksia täyttämään. Me olemme nähneet, mikä harvinainen isänmaanrakkaus oli Starbäckin mieltä lämmittänyt aikaisimmilta nuorukaisvuosilta asti. Tästä samasta tunteesta ovat alkuaan nämäkin romaanit syntyneet, ja niiden tarkoitus oli herättää kirjoittajan isänmaan, Ruotsin nuorisossa innostusta ja rakkautta tämän isänmaan entisiin vaiheisiin. Ne ovat kirjoitetut nuorisolle, ja senvuoksi tulee nuoriso niitä aina viehätyksellä lukemaan, sanottakoon niistä muuten mitä tahansa.