"Ja tämän tarkoituksen olette keksinyt, ja siksi…?"
"Siksi, herra Niilo, lähden nyt piispoja auttamaan!"
"Olette ehkä oikeassa!" virkkoi Niilo, mutta niin vitkaan ja hiljaa, että melkein näytti kuin hän asettuisi tapahtumain ulkopuolelle, lausuen arvostelunsa mitään erittäin tarkoittamatta.
"No niin", jatkoi Eerik-herra, "saavutettuamme tämän lähimmän tarkoituksemme, on meidän…"
"Mitä on meidän silloin tehtävä?"
"Ryhdyttävä valitsemaan valtahoitajata tai kuningasta!"
Niilo pudisti suruisesti hymyillen päätään.
"Ei, te erehdytte, herra Eerik", sanoi hän, "jos siihen tullaan, on kaikki valmiina! Jos Kaarlo-kuningas on kerran voitettu, niin hallitsee arkkipiispa Jöns Ruotsin valtakuntaa!"
"Arkkipiispako?" kysyi Eerik-herra teeskentelemättömällä kummastuksella. "Te näytte siis, herra Niilo, haluavan väittää, ettei arkkipiispa enää ajattelisikaan kuninkaan vaalia?"
"Se on mielipiteeni!"