Kuinka kiitolliset meidän tulisi ollakaan unesta! Uni on paras tunnetuista lääkäreistä. Uni on parantanut useampia kipuja väsyneissä jäsenissä kuin kehutuimmat lääkärit maan päällä. Uni on paras lääke; mainioin parannuskeino kaikkien niitten joukossa, jotka ovat kirjoitetut lääkintä-opin sivulle. Ei mikään lääkärin taikajuomista voi kilpailla unen kanssa. Mikä suuri armo onkaan että se yhtä paljo kuuluu meille kaikille! Jumala ei ole tehnyt unta rikkaan yksityiseksi erikoisoikeudeksi; hän ei anna sitä yksistään ylimykselle tai rikkaalle, niin että he voisivat käydä yksin tällä nautinnolla kauppaa, jota he yksinomaan voisivat edukseen käyttää, ei, hän ei unhoita köyhintä ja alhaisintakaan. Niin, löytyyköhän eroitusta, työmiehen uni on suloinen, syököön hän sitte vähän tai paljo. Joka tekee työtä kovimmin, nukkuu raskaimmin. Peräti mukavissa olosuhteissa ei löydy lepoa; vaan käännyttelee levottomuus nukkujaa sinne ja tänne untuva vuoteella. Mutta kun työmies kestettyään päivän ankarat ponnistukset, jotka hänen voimansa ovat uuvuttaneet, heitäksen vuoteelleen, nukkuu hän heti: ja herätessään kiittää hän Jumalaa, että on saanut herätä tervein voimin. Et tiedäkään missä kiitollisuuden velassa olet Jumalalle nukuttuasi yön rauhallisesti. Jos saisit viettää unettomia öitä, oppisit arvoa panemaan sille siunaukselle, jonka uni mukanaan tuo. Jos viikkokausia viruisit vuoteellasi, kiittäisit Jumalaa siitä kuten armonosoituksesta. Sillä uni on Jumalan armonosoitus; se on kallisarvoisimpia lahjoja, lahja, jota emme kykene arvostelemaan ennen kuin se otetaan meiltä pois; vieläpä emme arvostele sitä kyllin suureksi silloin kuin meidän pitäisi niin tehdä.
Psalmista sanoo, että on niin hullunkurisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät nukkumasta. Voiton tai kunnian himosta nousevat he aikaisin ylös ja valvovat myöhään. Me olemme osalliset tähän hulluuteen. Olemmehan nousseet aikaisin aamulla silmäilläksemme jotakin kirjakasaa, siten lisätäksemme tietojamme; olemme valvoneet myöhään yöhön, kunnes sammuva lamppu taasen huomautti meille auringon olevan nousemassa; silmiämme pakoitti, ohimoissamme suonet sykkivät ja sydämemme löi kiivaasti. Kun olemme työtä tehneet ahkerasti, olemme tulleet perin väsyneiksi; täten olemme joutuneet syömään leipämme surumielin sen johdosta, että olemme turmelleet terveyttämme. Monet liikemiehet tekevät täten työtä.
Emme tuomitse heitä sen takia; emme kiellä heitä myöhään valvomasta ja aikaisin nousemasta, mutta muistutamme teille tätä kohtaa: "Se on turha, että te varhain nousette ja hiljan maata menette, sillä Jumala antaa ystävillensä heidän maatessansakin." Sanaa uni käytetään raamatussa pahassa merkityksessä, osoittamaan nimittäin maailmallisten ja aistillisten ihmisten tilaa. Monet ihmiset nukkuvat aistillisen hyvinvoinnin ja laiskuuden unta; ja niitä he ovat, joista Salomo sanoo, että he ovat tyhmiä poikia, jotka elonajalla nukkuvat, vetäen puoleensa häpeätä; kun elonaika on ohitse ja kesä kulunut, eivät he ole vapahdettuja. Uni merkitsee usein laiskuuden tilaa, voimattomuutta ja välinpitämättömyyttä, jossa tilassa kaikki jumalattomat ovat, kuten, raamatussa sanotaan: "On jo kyllin aika herätäksenne unesta". "Älkäämme nukkuko kuten muut, mutta valvokaamme ja olkaamme raittiit."
Useita löytyykin, jotka nukkuvat laiskan unta ja antautuvat vetelän velttouden patjalle; mutta heitä odottaa kauhea herääminen, jolloin he huomaavat, että parannuksen aika on loppuun kulunut, että elämän kultainen hieta on tiimalasista loppuun juossut; ja he ovat joutuneet siihen maailmaan, jossa ei enää mitään anteeksi antoa löydy, mitään toivoa, mitään pakopaikkaa, mitään pelastusta.
Toisissa paikoin on unta käytetty kuvaamassa väärää turvallisuutta, joka perustuu yksistään maallisiin perusteihin, mutta jollaiseen uneen moni kumminkin on tuuditettu. Katsele Saulia kun hän nukkuu huolettoman turvallisesti, täysin maallisen voiman turvaamana. Hän ei ole Davidin kaltainen, joka sanoi: "Rauhassa panen maata ja nukun; sillä yksin sinä Herra annat minun asua turvallisena". Abner, Saulin sotajoukkojen päällikkö on siellä, ja kaikki joukotkin nukkuvat, nukkuvat samoin kuin Abnerkin. Nuku Saul! Nuku: Abisai seisoo päänalustasi vieressä keihäs kädessä ja sanoo: "Salli minun lävistää hänet yhdellä ainoalla iskulla". Vielä nukkuu hän: hän ei tiedä, että hän on lähellä ijankaikkisen unen parrasta! Sellaisia ovat monet teistä, jotka nukutte ja sielunne on vaarassa, saatana seisoo ylitsenne nojautuneena, laki on valmis teitä lävistääkseen, kosto on valmistettu; myöskin sallimus näyttää sanovan: "Joko lävistän? Annan hänelle tämän yhden ainoan iskun ja hän ei enää herää". Mutta Jesus välimiehemme sanoo: "pysähdy, pysähdy!" Ja keihäs tärisee jo. "Pysähdy! Säästä nukkujaa vielä yksi vuosi; vielä löytyy toivo, että hän on heräävä pitkällisestä synnin unesta". Kuten Sisera — sanon minäkin sinulle, synnintekijälle — jos nukut turmion majassa, niin vaikka maallinen asemasi ei koskaan voisi olla tyynempi ja suloisempi: nukut kuitenkin helvetin kynnyksellä. Vihollinen kohottaa jo vasaransa ja naulansa kiinni lyödäksensä sinut maahan, nukkuaksesi siellä ijankaikkisessa kuolemassa kärsimyksen unta, joka on jotakin pelottavampaa kuin tavallinen kuolema.
Raamatussa mainitaan myöskin nautinnon uni, samallainen, joka uuvutti Simsonin, kun hän menetti hiuksensa ja myös sellainen uni, joka monen on nukuttanut, jotka ovat syntiin antautuneet ja heräävät löytääkseen itsensä paljastettuina. Myöskin löytyy leväperäisyyden uni, joka valtasi neitseet, joista sanotaan: "He tulivat uneliaiksi ja nukkuivat;" ja lisäksi surun uni, sellainen, joka valtasi Pietarin, Jakobin ja Johanneksen Getsemanen yrttitarhassa. Mutta nämät unen lajit eivät ole Jumalan antamia. Ne ovat yhteydessä luonteemme puutteellisuuden kanssa: ne valtaavat meidät, koska olemme langenneita olentoja: ne hiipivät luoksemme, koska olemme syntyneet kadotetuista ja turmeltuneista vanhemmista. Nämät unen lajit eivät ole Jumalan siunauksia, joita Jumala lähettää yksistään rakastetuillensa.
Ravintolan isännän rukous.
Kerrotaan Rowland Hillin kerran matkallaan ollessa olleen pahoitetun menemään yöksi ravintolaan, kun muuta paikkaa ei löytynyt. Ja kun hänellä oli mukanaan pari hevosia ruokittavina, ja kun hän meni ravintolan parhaaseen huoneesen, pidettiin häntä arvokkaana vieraana. Tulipa isäntä sisään ja sanoi: "On hauska nähdä teitä, herra Hill". "Tahdon jäädä taloonne yöksi," oli vastaus. "Sallitteko pitää perherukousta kanssanne tänä iltana talossanne!" "En koskaan ole pitänyt perherukouksen laista talossani," vastasi ravintoloitsia, "eikä minulla ole haluakaan sen pitämiseen nyt". "Vai niin; laita hevoseni ulos; minä en tahdo pysähtyä taloon, jossa ei haluta rukoilla Jumalaa. Vie hevoset ulos". Kun hän kumminkin oli liika hyvä vieraaksi, ajatteli mies enemmän asiaa ettei häntä kadottaisi ja lupasi että perherukouksen saisi pitää. "Se on hyvä," sanoi Hill; "mutta", jatkoi hän, "tahdon sanoa teille, että minulla ei ole tapana johtaa rukousta toisten huoneissa. Teidän itsenne täytyy sitä johtaa." Mies vastasi, ettei hän voi rukoilla. "Teidän täytyy," sanoi Rowland Hill. "Niin, mutta en ole koskaan rukoillut". "Silloin, ystäväni, on teidän tänä iltana aljettava," oli vastaus. Kun ilta sitten tuli ja perhe oli polvillaan, sanoi Rowland Hill: "Jokainen rukoilee omassa huoneessaan: teidän tulee rukoilla tänä iltana". "En voi rukoilla, minä en voi", sanoi isäntä. "Miten, ihminen, olette saaneet kaiken tämän siunauksen tänä päivänä ja voitteko kumminkin olla niin kiittämätön, ettette voi kiittää Jumalaa sen edestä? Ja lisäksi, millainen synnintekijä olettekaan olleet! Ettekö voi sanoa Jumalalle, millainen syntinen olette ollut ja pyytää anteeksi?" Mies alkoi itkeä ja sanoi: "Minä en voi, Herra Hill, minä en voi, se on tosi, etten voi!" "Niin sanokaa siis Herralle, ett'ette voi; sanokaa hänelle ett'ette voi rukoilla ja pyytäkää häntä itseänne auttamaan." Ravintolan isäntä parka lankesi polvilleen. "Oi, Herra," sanoi hän, "minä en voi rukoilla; minä toivon että voisin sen". "Näettekös nyt," sanoi Rowland Hill, "nyt olette jo alkaneet rukoilla ja älkää koskaan lakatko siitä. Niin pian kuin Jumala on saanut teidät rukoilemaan, olkoon sitte vähänkin, niin älkää koskaan lakatko. Nyt tahdon rukoilla puolestanne". Ja niin hän tekikin, eikä kauan kulunut aikaa ennenkuin Herra näki hyväksi tämän ihmeellisen keinon kautta pehmittää ravintolan isännän kova sydän ja johdattaa hänet Kristuksen tykö. Tahtoisin vielä sanoa kaikille teille, jotka ette rukoile: puhukaa Herralle tästä puutteestanne. Esitä Herralle toivomuksenasi, että Hän opettaisi sinua rukoilemaan: että hän osoittaisi sinulle halusi tulla vapahdetuksi; ja ellet voi rukoilla, niin sano hänelle aivan yksinkertaisesti, että hän antaisi sinulle kaikki mitä tarvitset. Kristus on muusta huolen pitävä. Hän on verensä priiskoittava rukouksesi ylitse; ja niin on Isä lähettävä Pyhän Hengen antamaan sinulle enemmän uskoa ja enemmän luottamusta Kristukseen.
Kuoleman rangaistus.
Sijaissovituksen uhri.