Kenties olet jalokivien kauppias ja hiot jalokiviä päivästä päivään, suokoon Jumala että ottaisit huomioosi eron itsesi ja kiven välillä, jonka kanssa työskentelet. Sinä hiot kiveä, ja sitä kauniimmaksi se tulee, jota enemmän sitä hiot; mutta vaikkakin sinä olet tullut tahkotuksi ja hiotuksi, vaikka sinä olet sairastanut kuolettavia ruttotauteja ja kuumetauteja, seisten monasti kuoleman portilla, et ole tullut sen selvemmäksi, vaan pimeämmäksi päin vastoin, sillä sääli sinua, sinä et ole mikään timantti. Olet ainoastaan joku puron kiillotan, kivi; ja sinä päivänä, jolloin Jumala tutkii jalokiviään, ei hän ole paneva sinua niitten joukkoon; sillä sinä et ole jäsen Sionin veljeskunnassa, jotka ovat kultaa arvokkaampia.
Mutta olkoon asemasi elämässä millainen hyvänsä, kutsumuksesi mikä tahansa, niin kumminkin taukoamaton saarna on omallatunnollasi kuunneltavana. Toivon että tästä hetkestä alkaen tahtoisit avata sekä silmäsi että korvasi kuullaksesi niitä asioita, joita Jumala tahtoo sinulle opettaa.
Epäluulonalainen ravintola.
Ananias-parkaa peloitti mennä Sauluksen tykö; hän piti sen yhtä vaikeana kuin jalopeuran luolaan meneminen. "Jos menen hänen huoneesensa", sanoi hän, "on hän samalla hetkellä vievä minut Jerusalemiin, sillä olen yksi Kristuksen oppilaista, minä en tohdi mennä". Jumala sanoo silloin: "Katso, hän rukoilee". "Jos niin on", sanoo Ananias, "on se minulle kyllin. Jos hän on mies, joka rukoilee, ei hän tee minulle mitään pahaa: jos hän on totisesti Jumalaa pelkäävä mies, olen turvattu". Ole varma että aina voit luottaa ihmiseen, joka rukoilee. En tiedä mistä se tulee, mutta myöskin jumalattomat ihmiset pitävät arvossa vakavaa kristittyä. Monen isännän mieleen on, että palvelijat rukoilevat; jos hän ei itse välitä uskonnosta, niin pitää hän mielellään hurskasta palvelusväkeä, ja hurskaaseen hän luottaa enemmän kuin muihin. On totta, että monta löytyy näistä ihmisistä, jotka rukoilevat muodon vuoksi, joilla ei todellisuudessa ole mitään rukouksesta omanaan; mutta niin pian kuin tapaat ihmisen, joka todellisuudessa rukoilee, saat luottaa häneen ummessa silmin. Jos hän todella rukoilee, et tarvitse häntä peljätä. Joka elää Jumalan yhteydessä hiljaisuudessa, siihen voi myöskin julkisesti luottaa. Tunnen aina itseni turvalliseksi sen seurassa, jonka tapana on lähestyä armo-istuinta.
Olen kuullut pienen kertomuksen kahdesta herrasta, jotka matkustelivat kerran Schveitsissä. Näin tulivat he kerran synkkään metsään, ja te olette kuulleet kerrottavan kamalia kertomuksia majataloista näissä yksinäisissä seuduissa, kuinka vaarallista niissä asuminen on. Toinen matkailijoista, joka ei ollut uskovainen, sanoi kristitylle matkatoverilleen: "Minä en halua ollenkaan tänne jäädä, talo on sangon kummallisen näköinen". "Totta kyllä," vastasi toinen, "mutta koettakaamme joka tapauksessa". Niin menivät he taloon sisälle, mutta molemmista tuntui kaikki niin epäilyttävältä, ettei kumpikaan ollut mielissään: ilman epäilystä olisivat he tahtoneet olla tällä kertaa kotonaan Englannissa. Hetkisen kuluttua sanoi isäntä: "Herrani, ennen vuoteelle menoa minä aina luen ja rukoilen perheeni kanssa; sallitteko minun tehdä niin myöskin tänä ehtoona?" "Kyllä", vastasivat he, "aivan mielellämme". Mennessään ylös rappusia, sanoi toinen, joka ei ollut uskovainen: "Minua ei yhtään peloita nyt". "Miksi ei", kysyi kristitty. "Koska isäntämme on rukoillut". "Mutta sittenkin", sanoi kristitty, "näyttää siltä kun välittäisitte uskonnosta. Kun miehemme vaan rukoili, voitte paneutua nukkumaan hänen huoneessaan ilman murhan tai ryöväyksen pelkoa". Ja ihmeteltävän hyvästi nukkuivat molemmat. Suloisesti he uneksuivat, sillä he tunsivat, että missä rukous on rakentanut huoneen katon ja Jumalan pelko veistänyt seinät, ei kukaan voisi heille pahaa tehdä. Tämä olikin se todistuskappale, joka voi vakuuttaa Ananiasta menemään Sauluksen asunnolle.
Rouva Berryn tapana oli sanoa: "Tuhatkaan maailmaa ei voisi minua pakoittaa lähtemään loukostani; jossa rukoilen". Minä sanoin: "Jos nuo kaksitoista apostolia eläisivät teidän ajallanne; eikä seurustelu heidän kanssaan voisi eroittaa teitä omasta rukouspaikastanne, ja olisiko heidän seuransa vahingollinen sielullenne?"
Rukous on laiva, joka kuljettaa kotiin rikkaimman tavaravaraston taivaan rannoilta. Rukous on maaperä, joka antaa rikkaimman sadon.
Veljeni, kun aamusella nouset ylös, kiinnittää sinua toimiesi mietteet niin, että kaksi, kolme sanaa sanottuasi kiiruhdat maailman hälinään; ja iltasella kun olet suurista ponnistuksista väsyneenä, annat Jumalalle päivän hylkyosan, ja seurauksena on, ett'et koskaan tule mihinkään yhteyteen hänen kanssaan. Syy siihen, että meillä ei ole todellista uskonnollisuutta, on siinä, ettemme harjoita hiljaista rukousta enemmän. Minulla on aivan vähäpätöiset ajatukset niistä seurakunnista nyky-aikana, jotka eivät rukoile.
Sano papillesi: "Herra, meidän täytyy enemmän harrastaa rukoilemista". Kehoita kansaa rukoilemaan. Pidä rukous-kokouksia, joskin olisi pakko pitää se yksinäsi; ja jos sinulta kysytään kuinka monta oli saapuvilla, niin sano, että meitä oli neljä. "Neljä, kuinka niin?" "Niin, olin itse, Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki; ja meillä oli rikas ja todellinen yhteys keskenämme". Meidän täytyy tulla todellisen jumaluuden voiman vaikutuksen alaisiksi, sillä mitä muuten ovat monet seurakuntamme? Herättäköön ja kehoittakoon Jumala meitä kaikkia rukoukseen, sillä silloin me voittoon edistymme! Tahtoisin ottaa teidät kiinni, sekä sitoa rukouksen tuliset siteet teihin ja lähettää teidät kylvämään kunnes koko keto tulessa leimuten liekitseisi. Tahtoisin sanoillani herättää tulipalon teissä ja sytyttää kaikki seurakunnat intoon Jumalan kunnian puolesta.
Muutamia tavallisia hairahduksia.