Löytyy monta, jotka kuvittelevat että vapahdus ei voi tapahtua muuten kuin jollakin määräämättömällä ja salaisella tavalla; ja pappi sekoitetaan siihen, saaden siten lukea ansiokseen suuren osan armotyötä. Niin kuulkaa nyt; jos ette olisi koko elämässänne nähneet pappia, jos ette koskaan olisi kuulleet piispan aukasevan suutaan, ette edes vanhimmankaan piispan, niin olisi vapahduksenne yhtä varma yhdelle kuin toisellekin, jos vaan avuksenne huutaisitte Herran nimeä. Pappeja olemme kaikki, jotka rakastamme Jesusta Kristusta, ja jokainen, jolle Jumala on kyvyn antanut, on yhtä oikeutettu evankeliumia saarnaamaan. Ei mitään papillista kättä, ei piispan kättelyä, ei mitään inhimillistä asetusta ole tarpeen; me vetoomme ihmisen oikeuteen puhua mitä hän uskoo sekä Jumalan Hengen kutsumukseen hänen sydämessään, joka kehoittaa häntä todistamaan Hänen totuuttansa. Mutta yhtä vähän Paavali kuin taivaan enkelikään, yhtä vähän Apollos kuin Kephaskaan voi tehdä vapahduksellesi. Se ei lähde ihmisistä, ja yhtä vähän on paavilla, arkkipiispalla, piispalla, papilla yleensä, tai jollakin muulla ihmisellä armoa toisille annettavana. Jokaisen meistä täytyy mennä lähteelle, turvautuen tähän lupaukseen: "Jokainen joka Herran nimeä avuksi huutaa, tulee autuaaksi". Vietäköön minut Siperian kaivoksille, jossa olisin estetty kuulemasta evankeliumin saarnaa: jos vaan avukseni huudan Kristuksen nimeä, niin on vaellukseni aivan yhtä suora papitta kuin hänen kanssaan, ja tie taivaaseen on yhtä selkeä Afrikan erämailta ja vankeuden kammioista kuin Jumalan pyhätöistä. Kaikki kristityt kumminkin rakastavat pappiansa hänen sanojensa tuottaman virkistyksen tähden, joskaan se ei ole mikään autuuden ehto; ja vaikkakaan he eivät pane luottamustaan pappiin tai saarnamieheen, on kumminkin kaunista kuulla Jumalan sanaa, ja "suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat".
Toinen sangen yleinen erehdys on, että joku hyvä uni pidetään erinomaisena keinona vapahdukselle. Monet teistä eivät luulekaan kuinka laajalti tämä erehdys on vaikuttamassa; minä tiedän sen. Monella ihmisellä on se käsitys, että jos näkevät Herran unessa, tulevat he autuaiksi, jos näet hänet ristillä, uneksut enkeleistä tai kuulet Jumalan sinulle sanovan: "Syntisi annetaan sinulla anteeksi," niin on kaikki hyvin; mutta jos et näe kaunista unta, niin et tule vapahdetuksi. Näin uskoo koko joukko parempaa väkeä. Jos näin olisi, niin tulisi meidän, edistääksemme asiaa, syödä opiumia, sillä ei löydy ainetta, joka enemmän saattaa uneksimaan; ja paras neuvo, jonka voisin antaa, olisi se, että jokainen pappi saisi jakaa opiumia suuret määrät ja panna ihmiset uneksumaan itsensä taivaaseen.
Pois nämät tyhmyydet, sillä ei niihin ole mitään arvoa pantava. Kuinka unet, jotka ovat hillittömän mielikuvituksen tuotteita, voisivat kelvata keinoksi vapahdukselle? Olette kenties kuulleet Rowland Hillin hyvän vastauksen: kumminkin kerron sen tässä paremman puutteessa. Kun eräs naishenkilö selitti hänelle olevansa vapahdettu, koska oli nähnyt unta, sanoi Hill: "On hauskaa nähdä kauniita unia, mutta tahdon katsoa miten valveilla ollessanne menettelette; sillä jos käytöksenne ei ole yhteydessä evankeliumin vaatimuksen kanssa, en tahdo antaa palanutta puolukkaa unistanne." Olen ihmetellyt, miten ihmiset ovat saattaneet taidottomuudessa edistyä niin paljon kuin olen saanut kuulla heidän kertomistaan unista. Typerät raukat, parhaillaan nukkuessaan näkivät he taivaan portit aukenevan, ja valkea enkeli tuli ja pesi heidän syntinsä, ja näin he saivat syntinsä anteeksi; ja sen jälkeen heillä ei ole ollut pelkoa eikä epäilystäkään. Olisi aika alkaaksenne silloin epäilemään; sangen tärkeä aika; sillä jos toivonne on tällainen, on se kurja. Muistakaa kirjoitetuksi: "Jokainen, joka Herran nimeä huutaa," eikä jokainen joka hänestä uneksuu.
Unet voivat olla hyödyksi. Joskus ihmiset ovat säikähtäneet niiden takia ja menettäneet mielensä; mutta oli niin parempi, kuin että he olisivat pysyneet selväpäisinä ja tehneet pahaa; ja täten oli unista hyötyä. Monia ihmisiä ovat unet tehneet levottomiksi, mutta niitä uskominen on varjon tavoittelemista, kuplille rakentamista, jotka ensi tuulen puuska hajottaa. Muista, ettet tarvitse mitään näkyä, mitään erityistä ilmestystä! Jos sinä olet nähnyt näyn eli unen, et tarvitse sitä halveksia, se on voinut olla sinulle siunaukseksi: mutta älä pane siihen luottamustasi Jos sinulla ei ole mitään senkaltaisia ollut, niin muista, että ainoastaan Jumalan nimen avuksihuutaminen on pantu ehdoksi lupauksen täyttämiselle.
Löytyy taas toisia ihmisiä, jotka luulevat tarvitsevansa erityisiä tunnelmia tuntea, sillä muuten he eivät muka voi tulla vapahdetuksi. Eräs vaimo pyysi kerran päästä kirkkomme jäseneksi. Kysyin silloin häneltä, jos hänen sydämessään on muutosta tapahtunut. "Kyllä, herra," vastasi hän, "niin merkillinen muutos; minun rinnassani tuntui niin oudolta, ja kun rukoilin eräänä päivänä, tuntui niin kumma muutos minussa, etten tietänyt, mitä minulle oli tapahtunut. Ja kun minä olin eräänä ehtoona kirkossa, niin tuntui kokonaan toiselta kuin ennen; niin helpolta". "Kyllä köykäisyydessänne sen uskotte, mutta ei mitään muuta, pelkään minä". Tuo hyvä vaimo oli kyllin vakava; hän luuli kaikki nyt hyvin olevan, sillä joku vika oli ollut hänen keuhkoissaan tai muu ruumiillinen vaiva häirinnyt häntä. "Ei", kuulen teidän sanovan, "niin hulluja eivät ihmiset voi olla." Voin vakuuttaa teille, että monella ei ole korkeampaa käsitystä taivaasta kuin tuollainen; sillä tahdon esittää nyt aivan tavallisen käsityksen. "Ajattelin", sanoi eräs henkilö, joka kerran kävi luonani, "että Kristus voisi ottaa yhtä helposti syntini pois, kuin hän hajoittaa pilven. Ollessani puutarhassa oli pilvi auringon edestä poikessa parin minuutin ajan, joten aurinko pääsi paistamaan. Silloin ajattelin itsekseni: Herra ottaa pois kaikki syntini". Tällaisen naurettavan käsityksen ette luulisi monesti esiintyvän. Sanon sen, että se todellisuudessa tapahtuu sangen useasti. Ihmiset otaksuvat, että tolkuttomin mielettömyys maan päällä on jumalallisen armon ilmestys heidän sydämissään.
Ainoa tunne, jota koskaan tarvitsen kokea, on juuri tämä: olen syntinen, ja Kristus on Lunastajani. Pidä sinä kiinni näyistäsi ja ihastuksen ilmauksista; ainoa tunne, jota halajan, on katkera katumus ja nöyrä usko; ja jos sinä köyhä syntinen saat tuntea samaa, olet vapahdettu. Niin, muutamat ihmisethän luulevat, että heidän täytyy saada sähkö-isku, koskea jotakin merkillistä, joka vaikuttaa kiireestä kantapäähän. Kuulkaa mitä raamattu sanoo: "Sana on juuri sinun tykönäsi, suussasi ja sydämessäsi. Jos sydämestäsi uskot Herraan Jesukseen Kristukseen ja suullasi tunnustat hänet, tulet autuaaksi." Mikä on tarkoituksesi naine sisällyksettömine uninesi ja luonnottomine havaintoinesi? Kaikki, joka on tarpeellista, sisältyy siihen, että apua tarvitsevana syntisenä tulet Kristuksen tykö ja antaudut hänen syliinsä.
Silloin on sielusi turvallinen, ja kaikki näyt yhteensä eivät voi tehdä sitä turvallisemmaksi.
Ja vielä eräs harha-luulo on minulla ojennettavana. Hyvin köyhän kansan keskuudessa — ja monen luona heistä olen käynyt — kansan, joka on sangen köyhää ja taitamatonta, on se luulo yleinen, että ehtona autuuteen on jonkullainen taito osata lukea ja kirjoittaa. Kenties hymyilette tälle, mutta minä tiedän sen varmaksi. Usein sanoo köyhä vaimo: "Tästä ei ole mitään hyötyä näin köyhille, taitamattomille olennoille kuin me olemme; ei minulla ole mitään toivoa; en osaa lukea. Tiedättekö herra, ett'en tunne kirjaintakaan. Luulisin voivani tulla vapahdetuksi jos osaisin edes vähän lukea; mutta taitamaton kuin olen, en ymmärrä miten sitä voisin, sillä ei minulla ole mitään kykyä oppiin". Samallaisia käsityskantoja olen tavannut muuallakin, sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka oppisivat lukemaan jos vaan tahtoisivat. Ja ketään lukutaidottomia ei ole, muutoin kuin laiskuuden takia.
Ja kumminkin jättäytyvät he jäykästi välinpitämättömiksi vapahdukseen nähden, selittäen että pastorilla on mahdollisuus tulla autuaaksi, sillä hän osaa lukea niin kauniisti; lukkari voi tulla autuaaksi, koska hän sanoo "amen" niin kauniisti; "hänen armonsa" voi tulla autuaaksi, sillä hän tietää niin paljo asioita ja kun hänellä on niin paljo kirjoja kirjastossa; mutta että heillä ei ole mahdollisuutta, kun he elävät tietämättömyydessä, ja siksi on se mahdottomuus. Ystävä parka, paljon et tarvitse tietää, tullaksesi taivaaseen. Kehoitan sinua tietämään niin paljon kuin mahdollista; älä ole leväperäinen tietoja hankkiessasi. Mutta mitä tulee taivaaseen pääsyyn, on tie niin selvä että: "Yksikertaisinkaan ei voi siitä eksyä".