Hatting. Uskotko sinä sitä juttua Haraldista, jolla hän aikoi pelottaa Rönnowia?
Rouva Hatting. Kuka voisi sitä epäilläkään? Olisihan aivan mahdotonta, että kukaan nainen julkeisi sanoa itsestään noin hirveätä, noin häpeällistä, ellei se olisi tosi.
Hatting. Mutta sinähän vast'ikään sanoit, ettei hän edes ole nainen.
Rouva Hatting. Ah!
Hatting. Minä sanon sinulle, Lili, että sinä et ymmärrä naisellisuutta.
Rouva Hatting (syvästi loukattuna, kiihkeästi). Mitä? Minäkö en ymmärtäisi naisellisuutta?
Hatting. Et, sinä et ymmärrä naisellisuutta luonnon tilassa, siksi sinä olet liian hienostunut, mutta sinä ymmärrät erinomaisen hyvin, mitä naisellisuus vaatii seuraelämässä, mikä sopii naiselle ja tekee hänet miellyttäväksi.
Rouva Hatting. Eikö se juuri olekin tosi naisellisuutta?
Hatting. Tietysti! Tuota toista lajia ei tavata muualla kuin aarniometsissä tai paradiisissa. Ellei sitä pidetä kurissa, niin se tuhoaa koko yhteiskunnan.
Rouva Hatting. Mutta mikä ihme olisi saanut hänet sanomaan tuollaista itsestään, ellei siinä olisi perää?