Yhdeksäs kohtaus.
Eeva. Hatting ja Rönnow (tulevat puutarhasta).
Sitten rouva Hatting.
Hatting. Kah? Tuosta meni meidän vastustajamme. Käykö hän teillä?
Rönnow. Hän on meidän palvelusneidon kanssa kihloissa.
Eeva. Hän on myöskin meidän vanha ystävämme.
Hatting. Ja se ystävyys vielä kestää! Ompas se lujaa tekoa! Ei ole eduksi, että kilpailevat vaaliehdokkaat esiintyvät liian hyvinä ystävinä.
Rönnow. Siitä ei tässä pelkoa.
Eeva. Minun mielestäni päin vastoin olisi suotavaa, että he olisivat ystäviä; silloinhan ei riita kävisi liian katkeraksi.
Hatting. Vaalitaistelussa täytyy aina olla jonkun verran katkeruutta. Jos valitsijat joutuvat siihen luuloon, että kilpailevat ehdokkaat ovat ystäviä keskenään, silloinhan ei kukaan viitsi ruveta toista tai toista puolustamaan. Kuka houkkio huolisi innostua taisteluun, jossa ei saa käyttää nyrkkiä, vaan täytyy kaikessa ystävyydessä taputella toisiaan sormille?
Eeva. Vakaumuksensa mukaanhan valitsijain toki tulisi äänestää.