Ensimmäinen kohtaus.
Eeva. Meijerin vuokraaja Tokslund.
Tokslund. Minä tahdon sanoa, että minulla on aina ollut hyvin suuri luottamus Knudseniin, Tietysti minulla on myöskin suuri luottamus herra Rönnowiin, sillä hän on koulun käynyt mies; minulla on ylettömän suuri luottamus häneen; mutta Knudseniin minulla on oikein uskollinen luottamus, valtiollisissa asioissa. Minun täytyy se tunnustaa. Eihän rouva sitä pahaksi pane?
Eeva. En suinkaan, minulla on itsellänikin erinomaisen hyvät ajatukset Knudsenista.
Tokslund. Siinäpä se. Ja minä olen itse pannut nimeni sen kirjoituksen alle, jossa pyydettiin häntä asettumaan tänne ehdokkaaksi, ja minä olen oikeastaan koko asian alkuunpanija, sillä minulla on tuo valtiollinen luottamus Knudsenia kohtaan, ja talonpojilla, niillä on samallainen valtiollinen luottamus minuun — katsokaas. Minä en tosin itse ole mikään talonpoika, mutta minä olen kuitenkin talonpoika.
Eeva. Siksipä talonpojat pitävät teitä omaan piiriinsä kuuluvana ja luottavat teihin.
Tokslund. Niin aivan — juuri sillä lailla. Ja silloin minä en vielä tietänytkään, että herra Rönnow aikoi ehdokkaaksi. Meillä on kyllä suuri luottamus herra Rönnowiin, hän ymmärtää hyvin monet asiat, se täytyy tunnustaa, ja hän kohtelee hyvin kansaa, puhuttelee talonpoikaa niinkuin vertaistaan, mutta minä en luule, että hän soveltuu valtiopäivämieheksi yhtä hyvin kuin Knudsen — kyllä hän siltä voi olla yhtä hyvä. Emmehän me jokainen sovi valtiopäivämiehiksi, en minäkään siksi kelpaisi, mutta siltä minä saatan olla yhtä hyvä.
Eeva. Se on selvää. Te ette siis tahdo äänestää Rönnowia
Tokslund. Kyllähän minä tahtoisin, mutta minä tahdon mieluummin äänestää Knudsenia, sillä häntä kohtaan minulla on tuo valtiollinen luottamus, ja minä olen pannut nimeni sen kirjoituksen alle. Ja sitten tuota… herra Rönnow on joutunut tuon varatuomarin talutusnuoraan.
Eeva. Hattinginko?