Tokslund. Niin. Kyllähän Hatting on kelpo mies, hänkin, mutta hän ei ole semmoinen kuin herra Rönnow. Hän halveksii talonpoikaa. Minä olen monta kertaa kuullut hänen sanovan, että talonpoika on kansan voima, mutta hän tarkoittaa sillä, että talonpoika on kuin hevonen, joka on miestä voimakkaampi. Talonpojan täytyy vetää, mutta hän tahtoo itse istua ajamassa. Ei, Hatting ei ole kansanvaltainen, mutta minä olen kansanvaltainen. Minä tarkoitan, että kun me kerran olemme tasa-arvoisia, niin meidän todellakin tulee olla tasa-arvoisia.
Eeva. Mutta onhan aina kuitenkin suuri ero ihmisten välillä.
Tokslund. On tietysti, se on selvää. Luuletteko että minä tahtoisin kumota sitä, minkä Jumala on säätänyt. Kun hän on luonut teidät rouvaksi ja minun vaimoni matamiksi…
Eeva (hymyillen). En minä usko, että Jumala on meitä luonut rouviksi tahi matameiksi.
Tokslund. Mutta asia on nyt kerran joutunut sille tolalle, ja minä en tahdo sitä muuttaa; se jääköön Luojan huoleksi. Minä vaan tarkoitan, että Jumalan ja lain edessä tulee meidän kaikkien olla tasa-arvoisia, suurten ja pienten miesten ja vaimoväen.
Eeva. Se on minunkin ajatukseni. Mutta te puhuitte valtiopäivämiehen vaalista.
Tokslund. Niin, rouvan olisi tietysti hyvä mieli, jos Rönnow valittaisiin.
Eeva. Se ei ole niinkään tiettyä.
Tokslund. Eikö se siis ole teidän toivonne?
Eeva. Ei, enhän minä edes tiedä soveltuisiko hän siksi.