Tokslund. Enkös minä sitä sanonut? No, hyvä, te siis ette soisikaan herra Rönnowin joutuvan valtiopäiville. Kas vaan!… Mutta herra Rönnow varmaankin luulee, että minä aijon äänestää häntä.
Eeva. Niin hän luuleekin. Minusta olisi parasta, että te edeltäkäsin sanoisitte hänelle, että velvollisuutenne vaatii teitä äänestämään Knudsenia.
Tosklund. Samaa minä itsekin olen ajatellut. En minä, näette, tahtoisi loukata herra Rönnowia.
Eeva. Puhukaa hänelle, mitä pikemmin, sitä parempi. Mutta kuinka luulette vaalin päättyvän?
Tosklund. Kyllä meillä on vankka tuuma saada Knudsen valituksi, vaikka monet menevätkin Rönnowin puolelle. Hatting, se osaa kaikki keinot. Mutta nyt Lavs Hjort sanoi tietävänsä, että Virumin ja Mellerupin miehet aikovat äänestää herra Rönnowia, sillä hän on luvannut hommata rautatietä Virumiin.
Eeva. Lavs Hjort ymmärsi miestäni väärin. Niin hän ei sanonut.
Tokslund. Eikö hän sanonut? Se on eri asia. Johan minä sitä ajattelinkin! Herra Rönnow, hänkö nyt olisi ruvennut puuhaamaan rautatietä Virumiin!
Eeva. Hänen mielestään se on alusta alkain ollut järjetön tuuma, ja hän sanoi sen vielä hetki sitten.
Tosklund. Sen minä kyllä ymmärrän. Mutta nuo Virumin miehet, ne ovat niitä visapäitä. Ne vetävät aina vastahankaa. Kyllä minä arvasinkin, ettei herra Rönnow anna heidän ruveta vetämään itseään nenästä. — Kunpa hän nyt vaan ei suuttuisi siitä, että minä en äänestä häntä!
Eeva. Älkää pelätkö! Rönnow kyllä käsittää, että teillä on aikaisempia velvollisuuksia.