Rönnow. Sääli olisi kohdella Eevaa sillä lailla.
Hatting. Ettekö ymmärrä, että teette vääryyttä pojallenne, jos tässä hemmottelette vaimoanne?
Rönnow. Hänen sydämmensä särkyisi, jos Harald vietäisiin pois… ja tällä tavalla.
Hatting. Täytyyhän muidenkin äitien lähettää lapsensa luotaan. Ettekö luule, että hekin alussa surevat? Mutta vähitellen he malttavat mielensä ja tyytyvät siihen, mikä kerran on välttämätöntä, ja niin tekee teidänkin vaimonne. Hänen poikansahan pääsee kotiin joka sunnuntaiksi, ja sopiihan äidin käydä häntä katsomassa vähä väliä viikollakin. Kova kohtelu tekee joskus ihmisille hyvää, sairaaksihan sitä käy ainaisesta hellyydestä.
Rönnow. Kyllä Eeva on kovaa kokenut, mutta se kovuus ei tullut hänen miehensä kädestä. Minä kuitenkin ajattelen asiaa, mutta tänä iltana ei voi mitään päättää. Ensin täytyy kuulustaa sopiva perhe, johon Harald pääsee asumaan.
Kuudes kohtaus.
Rönnow. Hatting. Rouva Hatting (tulee ravintolasta).
Rouva Hatting. Ettekö lähde kotiin, hyvät herrat? Ajaja kysyi joko saa valjastaa.
Hatting. Käske valjastamaan! Herra Rönnow jää Ylikartanoon yöksi. Meidän täytyy lähteä kahden.
Rouva Hatting (Rönnowille). Kiitoksia paljon puheestanne! Se oli vielä mainiompi kuin eilinen.