Rönnow. En ymmärrä tarkoitustanne.
Hatting. Jos tahdotte panna poikanne kouluun, niin tehkää se nyt heti.
Rönnow. Heti? Täälläkö?
Hatting. Niin, tässä paikassa. Antakaa minun toimekseni ilmoittaa tänä iltana kaupunkiin tultuani poikanne kouluun, niin se on tehty. Ja kirjoittakaa rouvallenne, että olette sillä tavoin asian päättänyt — kirjoittakaa siihen kirjeeseen, jonka alotitte, kirjoittakaa lyhyesti, ilman selityksiä, ilman anteeksi pyyntöjä, päätettynä asiana. Silloin olette saavuttanut tarkoituksenne.
Rönnow. Entäs sitten?
Hatting. Sitten minä saan kirjeen, ja sitten se on teidän rouvanne luettavana puolen tunnin kuluttua.
Rönnow. Mutta sitten hän tietysti pyytää teitä jättämään ilmoittamisen siksi, kuin hän on saanut keskustella minun kanssani.
Hatting. Mahdollista kyllä, mutta sitä minä en voi ottaa huomioon, koska te olette asian päättänyt ja jättänyt sen minun toimekseni.
Rönnow. No, entäs sitten?
Hatting. Sitten hän oppii, mitä te ette millonkaan ennen ole hänelle opettanut, että hänen vallallansa on raja, että hänellä on mies. Olkaa varma siitä, että hän ei milloinkaan sitä unohda. Niin teidän erehdyksenne on korjattu. Sitten teillä on vaimo, jonka vertaista on harvoilla miehillä.