Rönnow. Se on helpommin sanottu, kuin tehty.
Hatting, Helposti se on tehtykin. Te muistatte, että päivällispöydässä tänäin puhuttiin teidän pikku pojastanne. Teidän vaimonne ei tahtoisi lähettää häntä kouluun, ei ainakaan vielä, mutta te muistaakseni puolustitte kouluun panoa.
Rönnow. Niin, ne opettajat, joita minä puhuttelin joku päivä sitten, pitivät kouluun panoa pojalle edullisempana. Ja minä luotan asiantuntijain arvosteluun.
Hatting. Tietysti! Keneenkäs muihin luottaisimme? Mitä varhaisemmin poika joutuu vieraan komentoon, sitä parempi! Mutta rouvanne ei hennoisi luopua hänestä.
Rönnow. Luuletteko että se on syynä vaimoni mielipiteeseen?
Hatting. Kuinkas muuten, sillä onhan hän nainen!
Rönnow. En minäkään mielelläni lähettäisi Haraldia kotoa, mutta se täytynee kuitenkin tehdä. Minun täytyy keskustella asiasta Eevan kanssa.
Hatting. Sillä keinoin siitä ei lähde mitään.
Rönnow. Niinkö luulette?
Hatting. Sen te itsekin ymmärrätte. Siitä ei ole hyötyä teidän pojallenne, ei vaimollenne eikä teille itsellennekään. Te olette tähän asti aina keskustellut vaimonne kanssa, ennenkuin olette ryhtynyt mikinkään toimiin. Koettakaa kerran toimia, ennenkuin keskustelette!