Hatting. Minä pyydän huomauttaa, että herra Rönnow on tehnyt suostumuksen minun kanssani. Hän on päättänyt asian.
Eeva. Niin, hän on päättänyt! Mutta hän ei ole saanut minun suostumustani.
Hatting. Teidänkö?
Eeva. Niin. Tottahan äidin mielipiteellä täytyy olla jotain arvoa silloin kuin päätetään hänen lapsensa kasvatuksesta.
Hatting. Epäilemättä. Herra Rönnow onkin tähän asti aina ottanut huomioonsa teidän mielipiteenne, mutta kun hän on keskustellut Haraldista asiantuntijain kanssa…
Eeva. Asiaintuntijain? Kutka ne ovat?
Hatting. Opettajat. Tutkinnon suorittaneet opettajat valtion koulussa.
Eeva. Opettajat! Mitä he tietävät minun lapsestani? Nehän eivät edes tunne häntä.
Hatting. Tottahan he parhaiten tietävät kuinka lasta tulee kohdella. Nehän ovat lukeneet ja sitä varten valmistuneet.
Eeva. Vieraat opettajatko, joilla ei ehkä itsellään ole lapsia ja joiden vaimot ovat pintapuolisia muotinukkeja, hekö tietäisivät paremmin kuin lapsen oma äiti, kuinka yhdeksänvuotiasta on kohdeltava? Ei, hyvä herra varatuomari.