Hatting. Toisin sanoen: hänellä tulee olla valtaa silloin kuin hän on yksimielinen teidän kanssanne. Mutta jos te olette eri mieltä, silloin te yksin vallitsette. Sitäkö te siis tarkoitatte?
Eeva. En, en! Oi, en minä pysty väittelemään varatuomarin kanssa. Mutta minulla on selvä vakaumus ja teidänkin pitäisi tuntea, että tehdään julmaa vääryyttä, jos lapsi riistetään kodista vastoin äidin tahtoa.
Hatting. Aivan niin, jos isää ei ole olemassa. Mutta otaksukaamme, että isälläkin on tahto…
Eeva. Oi, en minä pysty kiistelemään teidän kanssanne, eikä siitä ole mitään hyötyä, että me tässä viisastelemme.
Hatting. Se on minunkin mielipiteeni. Kaikki keskustelu on turhaa, kun minulla kerran on isän selvä määräys.
(Menee puutarhaan.)
Viides kohtaus.
Eeva.
Eeva. Ilkeämielinen ihminen! Eikö hän voi sitä ymmärtää? Mutta hän ei tahdokaan ymmärtää minua. Hän itse on yllyttänyt Rönnowia, siitä minä olen varma… minä en vastannut hänelle niin kuin minun olisi pitänyt. Minä jouduin aivan suunniltani… enhän minä ole milloinkaan ennen noita asioita ajatellut, (miettii) "Kun mies ja vaimo ovat eri mieltä"… maltahan!… (Iloisena) Nyt minä tiedän. (Juoksee ovelle) Herra varatuomari!
Kuudes kohtaus.