Eeva. Hatting.
Hatting. No, hyvä rouva?
Eeva. Suokaa anteeksi, herra varatuomari, että minä äsken kiivastuin. Minä tahtoisin mielelläni vielä vähän puhella teidän kanssanne.
Hatting. Se minua suuresti ilahuttaa.
Eeva. Mieheni ja minä olemme tällä haavaa eri mieltä asiasta, joka ei ole mikään pikku seikka. Kun on kysymys vähäpätöisistä asioista, silloin minä aina myönnyn. Mutta tämä on kaikkein suurin ja tärkein kysymys, mikä perheessä saattaa esiintyä, sillä se koskee minun lastani, ja silloin äiti ei voi myöntyä. Tehän sanoitte, että jos ei miehen tahto tapahdu, silloin vaimo vallitsee. Ettekö sanonut?
Hatting. Niin sanoin.
Eeva. Se saattoi minut hetkeksi ymmälle. Mutta nyt minä vasta huomaan, että teidän väitöksessänne ei ole perää. Minä osoitan sen. Sallikaa minun käyttää vertausta. Tanskan valtiopäivillähän on kaksi kamaria, ensimmäinen ja toinen kamari. Eikö niin?
Hatting. Minua ilahuttaa, että teillä on niin paljon valtiollista harrastusta, että olette sen huomannut.
Eeva. Kuulkaa nyt! Kun ensimmäinen kamari antaa suostumuksensa johonkin lakiin — — —
Hatting (oikaisten). Hyväksyy lakiehdotuksen.