Knudsen (entiseen tapaansa). Margrete kulta! Kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Margrete. Ei milloinkaan niillä keinoin, joihin sinä turvaat. Minä niin katkerasti kadun sitä, mitä sinulle myönsin. Minä olin hetkisen sokeana, mutta nyt minä en milloinkaan mene naimisiin.
Knudsen (lähenee Eevaa). Minä poistun hetkeksi. Mutta ennen lähtöäni pyytäisin, ettette loisi aivan suurta huomiota siihen, mitä Margrete sanoo, sillä hänen sydämmessään on tuo sairas kohta.
Eeva. Ei, hän on ainoa meidän joukossamme, joka on terve. Hän oli valveilla silloin, kuin minä vielä näin unta.
Knudsen. Menkää huoneeseenne, hyvä rouva, ja lukekaa hetkinen jotain kirjaa, tahi pankaa vähäksi aikaa lepäämään. Minä saavun heti, ja minä lupaan että…
Eeva. Kiitoksia paljon, Knudsen, hyväntahtoisuudestanne! Mutta minulla ei enään ole mitään toivottavaa. (Knudsen menee ulos eteisen ovesta.) Minä puhuttelen vielä kerran varatuomaria. Margrete, tahdotko pitää vähän silmällä Haraldia?
(Margrete menee puutarhaan.)
Yhdestoista kohtaus,
Eeva. Hatting.
Eeva (ovella). Herra varatuomari!