Hatting. Eikö pappi teille hääpäivänänne sanonut, että teidän "tahtonne pitää miehenne ala annettu oleman?"
Eeva. Minä olen ollut hänelle alamainen, alamainen rakkaudessa, sillä siitä tässä on kysymys, ei muusta. Minä olen uskonut hänelle elämäni, enkä ole tahtonut pitää mitään itselläni. Minä en ole milloinkaan tahtonut hallita, aina minä olen palvellut häntä ja lastani kaikesta voimastani. Ellei se ole ollut kylläksi, niin minä kumminkin tiedän, että minulla on ollut vilpitön tahto tukea häntä kaikessa. — Olen tahtonut olla hänen uskollinen auttajansa.
Hatting. Se on kyllä kaunista, mutta kun vihkimäluvussa sanotaan, että vaimon tahto pitää "miehen ala annettu oleman", niin se ei merkitse, että vaimon tulee olla miehensä "auttaja" — hänen tulee olla "alamainen".
Eeva (jäykästi). Kiitoksia hyvästä opetuksesta! Se riittää jo.
Hatting. Olen käytettävänänne, milloin vaan tahdotte, arvoisa rouva.
(Menee.)
Kahdestoista kohtaus.
Eeva. Margrete.
Eeva (seisoo hetken mietteissään. Margrete tulee). Minä olen orja!
(Heittäytyy hänen syliinsä).