LAUEA. Sen teen sydämestäni mielelläni. Kyllä minä heidät leppymään saan.
(Pois).
Kymmenes kohtaus.
Sievä. Strömberg. Pettersson. (Sitten) Briita. Stenfors.
STENFORS. Väntta holl! Kukas minun lompakkoni varasti?
PETTERSSON. Risto-sihteeri. Hän toi sen rahoineen päivineen takaisin jälleen.
(Antaa lompakon Stenforsille).
STENFORS. Mahdotonta! (Avaa sen). No, mutta nyt on rehellisyys kasvanut liian suureksi, — nyt tulee maailman loppu!
PETTERSSON. Tätä min'en saa päähäni, — — kuulkaas, herra Strömberg, saanko puhua sanasen — — (puhelevat hiljaa).
SIEVÄ. Herra Stenfors, täss' on kirje. Se on sama, jonka te eilen lupasitte antaa minun lukea, jos sen käsiini saisin.