RISTO. Oo, vai o' se muistokirja? Vojk' siit' ottaa' p plarit pois' kans'? — Ohho'j jos ihmisel' sentään olis tommost' kultareunast' paperii!
HEILIÖ. Mihin sinä sitä tarvitsisit?
RISTO. Noo, — mää kirjoittaisi' v vaa'm piene'v värsy'm Maijal', — se o'm mu'm morsjameen.
HEILIÖ. Mitä? Osaatko sinä kirjoittaa värssyjäkin?
RISTO. Jaa-a' — (Luonnollisella äänellä its.). Onnettomasta kirjoitustaidostanihan minä tuon tunnetun "sihteerin" nimen sainkin! (Ään. jälleen murteella) Mul' o'n noi'n suur' kirja koton' kaunii värsyi täys'.
SALMELA. No, jos tahdotte lehden, niin olkaa hyvä! (Antaa hätte lehden).
RISTO. Suurkiitos, paljon kiitoksii!
SALMELA. Onko teillä millä kirjoittaa? Meillä on kaksi lyijykynää, te saatte toisen (Antaa sen).
RISTO. Kiitoksii, kiitoksii! Ho, koska te Wainölään tahrotte, nii'm menkää vaan ton mettän läpi, kyll' tee's siel' vastaanotetuks' tulette. Ja nyt mää saa'l luvan sanoo hyväst' ja'' kiitoksiipaljo'!
HEILIÖ. Kuule, odotappas, tarvitsethan toki muutaman pennin vaivoistasi — — — (Kourii taskujaan, eriks. Salmelalle). Kuuleppas, sinä veit "suutarinmarkan"!