ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Metsä.
Ensimmäinen kohtaus.
Matti ja Risto (talonpojan puvussa; makaavat nurmella, jälkimmäinen syöden).
MATTI. Noo, käypä kaupaksi!
RISTO. Älä kummeksi. — Minä vakuutan: Kun puolitoista vuorokautta täytyy hiipiä pensaasta pensaasen, piiloitellen itseään ihmisten silmistä, saamatta edes haistaakkaan ruokaa, — silloin ei enää liikoja herkkuja vaadi. — Äsken, kun sinut tapasin, oli minun niin hirmuinen nälkä, että olisin ollut mies syömään sinutkin suolinesi, sorkkinesi. Mutta älä toki pelkää, sen teen ainoastaan vihon viimeisessä hätätilassa.
MATTI. Niin, "syöpi nälkäinen jänistäkin."
RISTO. Kas niin, kiitoksia vain ruuasta!
MATTI. Terveydeksi! — Annas pussi tänne sitten.
RISTO. Älä vaivaa itseäs minun tähteni. Kyllä minä pidän sen, niin pääset sinä turhasta puuhasta.