Viides kohtaus.
Entiset. Sievä.
SIEVÄ (tuli rakennuksen takaa, kuuli viimeiset sanat). Herra Salmelan näin minä hetki sitte kävelevän rannalla.
STRÖMBERG. Teidän toverinne ei näy suurin välittävän maa-elämästä.
HEILIÖ. Sepä juuri hänen ihanteensa; mutta hän nauttii sitä enimmiten noin yksinään.
STRÖMBERG. Hän taitaa olla papin poika, hehehe?
HEILIÖ. Ei, vaan papin-kisälli tätä nykyä.
STRÖMBERG. Vai niin; — sen minä huomasinkin. Ne ovat suloista väkeä, nuo papit. Ne ovat uurmaakarin tapaisia: Kun ihmiskurjan sielun-värkki joutuu pilalle, puhaltavat ne vain pikkusen johonkuhun rattaasen, — ja paikalla on se käynnissä jälleen, hehehe! — Minä pidän paljon papeista; papit ja maanviljeliät ovat maailman selkäpiikki.
HEILIÖ. Ja kauppiaat sen jäsenet,
STRÖMBERG. Hehehe, — niin, käpälät, jotka selkäpiikkiä liikuttavat. Ja maisterit ovat sielu, joka käpäliä johtaa.