LAURA (Stenforsille). Älkää pilkatko tunnettanne; — noin pahasti ette voine ajatella.
STENFORS (Lauralle). Tunnettehan te minut.
STRÖMBERG. Herra Heiliö, te olette puolinukuksissa, luulen ma. Hehehe.
HEILIÖ. Hengellisesti, niinpä taidan ollakin.
STRÖMBERG. Mutta nyt meidän pitää ajatella, kuinka teidät majoitetaan.
Hehehe. Tahdotte kai ikkunoiden olemaan järvellepäin?
SALMELA. Kuten sopii. — Järvenpuolla on ilma tietysti raittiimpi,
STRÖMBERG. Näettekös noita ikkunoita tuolla yläkerrassa? Te saatte sen huoneen, se on herra Stenforsin huoneen vieressä. Hehehe.
STENFORS. Mutta niiden välisestä ovesta on lukko rikki.
HEILIÖ. Mitä se tekee? Me emme kävele unissamme.
STENFORS (ilkeästi). Vannomatta paras on!