STRÖMBERG. Kyllä — — (ottaa kellon taskustaan, mutta pistää sen heti takaisin jälleen), — En sentään tiedäkkään — minull' ei olekkaan kelloa. Hehe.
HEILIÖ. Sievä-neiti pelkäsi varkaiden tulevan hätyyttämään meitä, kun koko talon väki on tanssissa.
STRÖMBERG (tarkoituksella). Hehe. Ne tulevat nyt juuri kotiin — olkaa varmat siitä — ne tulivat jo — hehe — ne tulivat jo! (Itseks.). Onpa ihminen oikein pulassa noiden roistojen kanssa! (Ään.). Hyvää yötä, — saakel — hyvät "herrat"!
SALMELA. Hyvää yötä! Sulimmat kiitokset tästä päivästä!
STRÖMBERG. Hehe, — ei kestä! Nauttikaa terveydeksenne, per. — —
(Kättelee), Hehe, — hyv' yötä, herra Heiliö! Hyv' yötä, herra Salmela!
— Nukkukaa nyt oikein makeasti ja uneksikaa menneistä riemuista!
(Menee selkä eellä; sulkee varovasti oven).
HEILIÖ ja SALMELA. Hyv' yötä, herra Strömberg, hyv' yötä!
Kuudes kohtaus.
Heiliö. Salmela.
SALMELA. Hän on yht'äkkiä muuttunut kummallisen naurattavaksi!