SALMELA. Te vaikenette, Laura? Oletteko suuttunut? — Älkää luulko tätä hetken vaikututseksi. Min'en ole huikentelevainen. Uskokaa minua, tämä on sydämeni totisinta, syvällisintä kieltä!
LAURA. Minä uskon.
SALMELA. Olenko siis käsittänyt väärin teidän käytöksenne minua kohtaan? — Te sanotte luottaneenne minuun; te tulette yönaikana pelastamaan minua. Laura — vastatkaa — olenko sen väärin ymmärtänyt?
LAURA. Te tulitte myöhään. Minä olen jo — — —
SALMELA. Kihloissako?
LAURA. Melkein kihloissa — Stenforsin kanssa.
(Menee kynttilöineen).
Yhdeksäs kohtaus.
Risto. Salmela.
SALMELA. Kihloissa! — Stenforsin kanssa! — Voi minuani! (Istuu tuolille avoimen ikkunan ääreen, peittää kasvoi käsiinsä. Äänettömyys).