SALMELA. Mitä kummia! Tämänpäiväinen oppaamme? Kuinka te olette tänne tullut?
RISTO (itseks.). Olin unohtaa! (Ään., talonpoikais-murteella). Ei herra saa suuttuu'v vaa'm, mut ei se ollu'm muu'v vikaa'n. Kas, se o'n ny's sil' viisii et' — — —
SALMELA. Älkää muuttakokkaan puhettanne; kuulinhan minä teidän aivan hyvin taitavan samaa murretta, kuin minäkin. Vastatkaa ilman verukkeita, mitä te täältä tahdoitte?
RISTO. Hyvä herra, antakaa mun mennä jälleen!
SALMELA. Sanokaa, mitä te täältä tahdoitte!
RISTO. Minä tahdoin — (masennettuna) varastaa!
SALMELA. Vai niin! Hyväpä, että minä sen estin. Menkää samaa tietä, kuin tulittekin!
RISTO. Kiitoksia! Jumala teitä siunatkoon! — — Kiitoks. — — En!
Min'en kiitä teitä siitä.
SALMELA. Paras onkin. Menkää nyt vain tiehenne!
RISTO (menee ikkunan ääreen). Ja nyt te luulette olevanne jalomielinen. Mutta te ajattelette ainoastaan itseänne, senvuoksi tahdotte päästä minusta. Teidän jalomielisyytenne on pelkkää itserakkaotta. Hyvästi!