SIEVÄ (huolissaan). Mitäs me nyt ajatellaan?
LAURA. Min' en voi koskaan luulla heistä pahaa.
STENFORS. Laura-neiti on ylenluonnollisen hyvä-aatteinen.
LAURA. Kohtapa jo selville saadaan, kuka on oikeassa, kuka väärässä.
STENFORS, Te olette tosin lähemmässä tuttavuudessa noiden roistojen kanssa. Mutta kun meillä toki on päivänselvät syyt, on paras heti viedä ne arestiin. Siten pääsemme kaikista tutkinnoista.
PETTERSSON. Kun herra Strömberg vain antaa meille vaunut, niin päästään kohta niistä lurjuksista.
STRÖMBERG. Mutta jos kuitenkin tutkittaisiin niitä ensin? Hehe.
LAURA. Niin, eikö totta, isä, se olisi hyvä?
STENFORS. Laura-neidin esityksestä antakaamme niille suorastaan anteeksi.
LAURA. Hyi teitä! (Hiljaa). Teihin min'en luota enää milloinkaan!