STENFORS. Ehkä oli mulla papinkirja lompakossani, joka viime yönä varastettiin. — Ette suinkaan te sattumalta ole huomannut vierasta lompakkoa taskussanne?
HEILIÖ. Kuulkaas nyt, herra Stenfors, veistäkää pois koiran-hampaat suustanne. Ja leikki pois, sillä — — —
PETTERSSON. Nyt onkin kysymys totisista: Eikö teillä ole minkäänlaista muuttokirjaakaan?
HEILIÖ. Emmehän me matkustavia kisällejä ole.
PETTERSSON (Strömbergille). He eivät ole matkustavia kisällejä, pistäkää se muistiin!
HEILIÖ. Mutta mitä tämä merkitsee, jos saan luvan kysyä?
BRIITA. Ja vielä hän kysyy! — Ää, sinä pääjunkkari! Hyvä, että kaikki on tietää saatu!
PETTERSSON (hiljaa Strömbergille). Ehkä alamme pienimmällä varkaudella, — sen ne tunnustavat helpommin. — Hm! Eräs mies näki toisen teidän näköisen miehen eräästä puutarhasta varastavan viinimarjoja.
HEILIÖ. Minä olen juuri tuo "toinen, itseni näköinen" mies.
LAURA. Mitä!?