LAURA (Salmelalle). Olkaa varma, min'en usko teistä mitään pahaa.
STRÖMBERG. Suu poikki!
HEILIÖ. Mutta mitäs te sanotte, Sievä-neiti?
SIEVÄ. Kyllä minä mielelläni pitäisin teitä rehellisinä.
PETTERSSON (hääräten). Kas niin, kas niin, pojat! Nyt teidät pistetään kellariin, vilvoittelemaan vähäsen. — Ai, mutta niiden taskut ja kapineet pitää tutkittaman myöskin, tarkasti syynättämän.
STRÖMBERG, PETTERSSON, BRIITA, SALMELA ja HEILIÖ (pois).
BRIITA (mennessään). Kyllä minä tuon vahvan pönkän oven taakse.
Neljäs kohtaus.
Laura. Sievä. Stenfors.
LAURA. Miks'ette mennyt mukaan, herra Stenfors?