MERISAARI alkaa syödä. Mutta jos siitä paha perii vielä.
AIRIO. Älä lörpöttele! Jalkamatkoilla ei saa pitää niin sivistynyttä omaatuntoa! Mutta kerropas nyt, miksi olit äsken niin pahalla tuulella?
MERISAARI. Tiedäthän, että toisinaan haluan vähän yksinäisyyttä.
AIRIO. Toisinaan! Eikö mitä! Se halu on tullut aivan äskettäin. Alkumatkalla olit sinä yhtä reipas ja iloinen kuin minäkin. Olit oikealla kulkurituulella. Mutta toista on nyt. Kun minä olen iloinen, vaivut sinä surumieliseksi. Kun minun vatsani huutaa illallista, niin sinä haaveksit iltaruskoa. (Lopettaa syömisen.) Ja vielä lisäksi olet sinä muuttunut niin saakelin syvämietteiseksi ja tutkivaksi —
MERISAARI. Tutkimusmatkallahan juuri olemmekin.
AIRIO. Mutta kun emme! Me tutkimme huveja ja etsimme seikkailuja.
Laulu n:o 3.
Ma kuljen vapahan linnun lailla
Ympäri mailman rannan.
Riemuni soikohon metsämailla —
Murheille palttua annan!
On mulla valtikka sauvassani,
Se murtaa muoti-pannan.
Nyt olen villissä vallassani —
Murheille palttua annan!
Ma nälkää janoa kärsin täällä,
Riemulla huolia kannan.
Sadekin on poutaa myrskysäällä —
Murheille palttua annan!