MERISAARI. Kas niin! Jo loppui minulta rauha!
AIRIO. Ha, ha, ha! Aina runollinen!
MERISAARI. Aina proosallinen!
AIRIO. Älä suutu leikistä, ukkoseni! Mutta totta puhuen, olet sinä parina viime päivänä muuttunut vähän naurettavaksi. Etkö viihdy enään minun seurassani?
MERISAARI ystävällisesti. Tietysti viihdyn — mutta joskus —
AIRIO. No, no, no! Jättäkäämme se sikseen! Nyt alkaa ateria! (Istuu kivelle ja avaa nenäliinakäärön.) Ole hyvä! Käy käsiksi! Tässä herkut!
MERISAARI. Karviaismarjoja! Mistä näitä sait?
AIRIO syöden. Varastin.
MERISAARI vetää pois kätensä. Varastit?
AIRIO. Niin juuri! Varastamalla varastin. Pistele suuhusi vaan! Tiedäthän, että kielletty hedelmä aina maistuu hyvältä. — Huomasitkos sitä suurta puutarhaa tuolla rannalla? Sieltä nämä ovat kotiperää. Kun en tavannut puutarhassa ketään, jolta olisin voinut pyytää lupaa, niin poimin marjat omalla luvallani. Sen pituinen se! Noo! Pistä poskeesi vaan!